Vanhanaikainen lastensatu
Norjalainen lastenkirjailija Thorbjørn Egner (1912–1990) kirjoitti yli kolmekymmentä lastenkirjaa. Parhaiten hänet tunnettaneen Kolmen iloisen rosvon (1955) eli Kardemumman kaupungissa seikkailevien Kasperin, Jesperin ja Joonatanin luojana. Toinen Egnerin tunnetuimmista teoksista on Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä (1953), josta on nyt tehty kirjalle uskollinen elokuvaversio.
Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä on norjalaisen Rasmus A. Sivertsenin ohjaama animaatioelokuva. Tietokoneanimaatioiden aikana perinteinen nukkeanimaatio poikkeaa viehättävällä tavalla valtavirrasta. Vaikka tietokoneanimointi on jo pitkään hallinnut animaatioelokuvia, eivät vanhemmat menetelmät ole kokonaan kadottaneet jalansijaansa.
Hyppelihiiren parasta antia on juuri visuaalisuus. Värikkäässä maailmassa seikkailevat eläinhahmot ovat sympaattisia vaikka liikehdintä ei sulavinta olekaan. Yksityiskohdat rikastuttavat visuaalista maailmaa tehden siitä eloisan.
Visuaalisuudessa tietty vanhanaikaisuus on elokuvan eduksi, mutta samaa ei voi sanoa tarinasta. Puolivuosisataa sitten kirjoitettujen tarinoiden maailma harvemmin korreloi suoraan nykymaailman kanssa. Toki lastentarinoissa on universaaleja ja ajattomia aiheita, mitä tulee ystävyyteen ja yhteistyön voimaan, mutta vanhempien tarinoiden arvo- ja aatemaailma saattavat olla nykylapsille hyvinkin etäisiä, jopa vieraannuttavia. Näin käy myös Hyppelihiiressä, jota ei tarinallisesti ole päivitetty nykyaikaan.
Eläinhahmoihin ja sukupuolirooleihin liittyvät menneisyyden stereotypiat vaikuttavat Hyppelihiiressä auttamattoman vanhanaikaisilta ja jopa siinä määrin ummehtuneilta, että niiden mielekkyyttä nykylapsille sopii epäillä. Tämä ei luonnollisestikaan ole alkuperäistarinan vika, mutta kun vanhasta tarinasta tehdään uutta versiota, pitäisi olla myös rohkeutta ja ymmärrystä sovittaa tarinaa vallitsevaan nykyhetkeen alkuperäistarinaa kunnioittaen. Valitettavasti aikuisilla tekijöillä on välillä kukkahattu niin syvällä päässä, että se estää näkemästä maailmassa tapahtuneita muutoksia, minkä takia vanhojen tarinoiden pinnalliset nostalgia-arvot jyräävät sisällön yli.
Tarinamaailman ohella Hyppelihiiren vanhanaikaisuus yltää myös kerrontaan ja rakenteeseen. Opettavaisessa sävyssä juonellisuus on unohtunut, mikä tekee elokuvasta raskaan seurattavan myös kohderyhmäikäisen silmissä. Kerronnan raskautta lisää vielä se, että useimmat kohtaukset ovat laulettuja. Käytännössä animaatio on musikaali.
Lapset tunnetusti viehättyvät musiikkinumeroista, minkä takia lastenelokuvissa on usein lauluja ja musiikkiesityksiä, mutta musikaalityyppiset lauletut kohtaukset ovat monille nykylapsille vieraita ja vaikeammin omaksuttavia, koska kyseinen ilmaisutyyli ei ole nykyisessä audiovisuaalisessa kerronnassa tavallista. Kukkahattupäisen aikuisen korvissa saattaa soida musikaalien nostalgia, mutta nykylapsi pyörittelee silmiään ihmetellessään, miksi hahmot eivät puhu normaalisti vaan laulaa jollottavat. Lopputuloksena on keskittymisen herpaantuminen ja pitkästyminen.
Visuaalisuudeltaan Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä ansaitsee kiitosta, mutta muutoin vanhanaikaisuus tekee elokuvalle karhunpalveluksen.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Pingviinien matka 2
Menestysdokumentin jatko-osa kantaa visuaalisella ylivoimaisuudella puutteidensa yli.
Edellinen: Hobbyhorse Revolution
Selma Vilhusen palkittu Hobbyhorse Revolution on kaunis elokuva niin sisältä kuin ulkoakin.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta