Honest Thief valkokangas

Vuosia pitkin poikin Yhdysvaltoja pankkeja ryöstellyt Tom Carter (Liam Neeson) tunnetaan lempinimellä in-and-out -rosvo. Saaliiksi on kertynyt jo 9 miljoonaa dollaria, eikä poliisilla ole tekijästä käryäkään. Uuteen kaupunkiin muuttaessa tielle eksyy kuitenkin elämän rakkaus Annie (Kate Walsh), minkä seurauksena Tom ripustaa hanskat naulaan ja päättää tunnustaa rötöksensä liittovaltion keskusrikospoliisille vaihtokauppana mahdollisimman lyhyestä tuomiosta. Riihikuiva saa kuitenkin asiaa tutkivat agentit (Jai Courtney ja Anthony Ramos) lipsumaan kaidalta tieltä ja suunnitellusta tunnustuskeikasta tuleekin yritys pysyä hengissä ja puhdistaa oma maine.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Mark Williamsille Honest Thief on toinen yritys valkokankaalla. Ensiohjaus, Gerald Butlerin tähdittämä A Family Man (2016) sai varsin mitäänsanomattoman vastaanoton. Williams on sittemmin niittänyt kunniaa Netflixin tuottaman Ozark-sarjan yhtenä tuottajana ja käsikirjoittajana.

Neesonin karisman varaan nojaava toimintatrilleri Honest Thief (2020) sisältää vain vähän toimintaa ja jännitystä. Se tuntuu hieman paluulta vanhoihin aikoihin, mutta ei välttämättä huonolla tavalla, joskin toimintaelokuvien ystäville elokuvassa lienee liian vähän isoja räjähdyksiä ja tiukkoja takaa-ajoja.

Elokuvan premissi ei ole hassumpi. Kutsukaa romanttiseksi hölmöksi, mutta kun lähtökohdaksi otetaan aiheista suurin, rakkaus, ja sen muutosvoima kahden elämää jo jonkin matkaa nähneen ihmisen elämässä, olisi mahdollista aikaan saada jotain todella kiinnostavaa toimintaelokuvagenrenkin saralla.

Elokuva ei vaan valitettavasti missään vaiheessa pääse vauhtiin. Kun toimintaelokuvasta on siivottu pois nopeat leikkaukset, pitkät taka-ajosekvenssit ja massiiviset räjähdykset, jännitteen tulisi löytyä jostain muualta.

Juoni on ennalta arvattava, mutta ongelma on ennen kaikkea roolihahmoissa. Tom Carterista on kirjoitettu hieman liian puhtoinen rosvo. Hyvä mies, mitä nyt vähän pankkiryöstöjä taustalla. Rahoja ei ole käytetty, keneenkään ei sattunut ja rikoksen polulle johti pohjimmiltaan inhimillinen motiivi. Armeijassakin Carter purki pommeja, ei suinkaan posautellut kanssaihmisiä taivaalle ja tuhannen päreiksi. Maailmantuskaa harteillaan kantavan Neesonin karismalla Carteriin olisi voinut kirjoittaa enemmänkin särmää.

Muistakin roolihahmosta puuttuu syvyyttä: agentti Nives on vain ahne, Annie säpäkkä, agentti Hall johdateltava ja agentti Meyers (Jeffrey Donovan) lähestulkoon ilmeetön höntti. Mainio armeijahenkistä suoraselkäisyyttä uhkuva Robert Patrick saa valitettavan vähän ruutuaikaa. Koomiseksi lisäksi kirjoitettu, Meyersin avioerossa itselleen saama käsilaukkukoira on sinällään ihan sympaattinen, mutta lähikuvazoomaukset suurisilmäiseen koiraan sotkevat elokuvaan sitcom-henkisiä elementtejä, jotka eivät palvele kokonaisuutta.

Positiivistakin löytyy. Elokuvaa ei ole väkisin yritetty venyttää, vaan se pysyy suurin piirtein 90 minuutissa. Carterin elämän muuttavaa rakkautta näyttelevä Kate Walsh on napakka eikä Annien roolikaan ole puhtaasti toimintaelokuvien geneerinen ”neito hädässä” -hahmo. Pääparikin vaikuttaa ripauksen uskottavammalta, kun Walsh on vuosiltaan edes kohtuullisen lähellä 70-vuotta lähestyvää Neesonia ­– ja mikä parasta, näyttää oman ikäseiltään naiselta. Hurraa ikäjuonteille valkokankaalla!

Honest Thief ei ole huono, mutta aika mitäänsanomaton se on. Se on kuin aikuisten iltasatu: täynnä arkkityyppejä ja vähän unettava. Suurten ensi-iltojen puutteessa sillä saanee silti tyydytettyä pahimman elokuvanälän.