Pelkkää pintaa
On harmillinen tosiasia, että Hollywoodissa naisnäyttelijöiden kysyntä laskee kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen dramaattisesti. 40- ja 50-vuotiaille naisille pääosarooleja on tarjolla enää ani harvoin. Siksipä olikin erittäin ilahduttavaa huomata, että uutuuselokuva Home Againin päähahmo on nelikymppinen yksinhuoltajaäiti, jota esittää niin ikään nelikymppinen Reese Witherspoon.
Ikävä kyllä Home Again ei juuri muita ilon aiheita sitten tarjoakaan.
Modernina romanttisena komediana markkinoitu Home Again sijoittuu samaan ällöttävän falskiin universumiin kuin pankkien asuntolainamainokset. Se on maailma, jossa jokaisella sohvalla nököttää tarkkaan valittu sisustustyyny. Siellä lapset eivät ole sotkuisia, eikä kukaan tee ruumiillista työtä. Jopa krapula-aamuihin herätään hiukset harkitusti sekaisin ja täydessä meikissä. Rumia ihmisiä ei ole olemassa, paitsi korkeintaan koomisina sivuhahmoina.
Onkin varsin osuvaa, että elokuvan tarina sijoittuu kaikista maailman paikoista juuri Hollywoodiin. Hiljattain eronnut Nancy Kinney (Reese Witherspoon) asuu kuuluisalta elokuvaohjaaja-isältään perityssä lukaalissa kahden lapsensa kanssa. Yksinhuoltajaäidin arki menee sekaisin, kun hän tapaa yökerhossa 27-vuotiaan Harryn (Pico Alexander), joka on juuri muuttanut kaupunkiin kahden ystävänsä kanssa. Poikaporukka aikoo lyödä läpi elokuva-alalla.
Erinäisten vaiheiden kautta tarinassa päädytään tilanteeseen, jossa Nancyn luokse asumaan muuttaa sekä Harry ystävineen, että Nancyn ex-mies, levymoguli Austen (Michael Sheen). Kolmiodraama äityy miltei neliödraamaksi, kun miehet kisailevat paikasta Nancyn ja tämän lasten sydämissä. Draama saavuttaa huippunsa, kun miesten välille syntyy nyrkkitappelu, ja yksi sulhaskokelaista tekee oharit illalliskutsuilla odottavalle Nancylle.
Kuulostaako tutulta? Sitä se myös on.
Sofia Coppola on elokuvillaan todistanut, että myös Hollywoodin yläluokkaisesta yltäkylläisyydestä voi ammentaa toimivaa draamaa. Home Again ei tässä onnistu, sillä se tuntuu olevan täysin sokea hahmojensa etuoikeutetulle asemalle. Nancyn ja kumppanien elämä on niin huolettoman ja helpon oloista, että hahmojen kokemat piskuiset vastoinkäymiset tuntuvat yhdentekeviltä. Hempeästä kitarannäppäilystä ja heleästä pianosta koostuva soundtrack alleviivaa tapahtumien keveyttä entisestään.
Home Again ei ole vakuuttava draama, mutta sitäkin huonommin se toimii komediana. Elokuva ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi rehellinen ollakseen hauska. Kaikki on liian siloteltua ja täydellistä. Ongelma näkyy selkeimmin tavassa, jolla Harry ja tämän parikymppiset kaverit on kuvattu. Poikaporukka koostuu toinen toistaan herttaisemmista unelmavävyistä, jotka toimivat mielellään lapsenvahteina, eivätkä koskaan kiroile.
Samalla elokuva antaa kuitenkin ymmärtää, että katsojan tulisi pitää poikia jonkinlaisina hulivileinä. Yksi elokuvan selkeimmistä ”gageista” tapahtuu kohtauksessa, jossa Harry kavereineen sisustaa uutta asuntoa, ja yksi pojista kantaa sisään kukkakimpun. Mietteliään näköinen Nancy kysyy, onko asunnossa edes kukkaruukkua. Seuraa lyhyt hiljaisuus. No eipä tietenkään ole. Kaikki nauravat yhdessä. Voi poikia.
Jotain voisi olla vielä pelastettavissa, jos edes näyttelijäsuoritukset olisivat hyviä, mutta silläkin rintamalla Home Again on totaalinen pettymys. Jopa uransa tähän mennessä parasta vuosikymmentä elävän Reese Witherspoonin karisma hukkuu tönkön dialogin ja onnettoman ohjauksen alle. Harrya näyttelevän Pico Alexanderin maneerit taas ovat kuin suoraan Kauniiden ja Rohkeiden pelikirjasta.
Home Againia markkinoidaan keski-ikäisen naisen tarinana, mutta keski-ikäisyyden teemoja käsitellään vajaan kahden tunnin aikana vain pintapuolisesti. Uurteilla ja rypyillä ei elokuvan puhtoisessa maailmassa ole sijaa, vaan kaikki rosoisuus ja persoonallisuus on puuteroitu visusti piiloon. Lopputuloksena on ällönmakea ja pinnallinen elokuva, jota on vaikea suositella edes romanttisten komedioiden suurimmille ystäville.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
A Bad Moms Christmas
Hitiksi nousseen mammakomedian jatko-osa on edeltäjäänsä laiskempi, halvempi ja särmättömämpi.
Edellinen: The Killing of a Sacred Deer
Omaleimaisen kreikkalaisohjaajan tuorein teos tarjoilee täyslaidallisen nihilististä piinaa ja psykologista kauhua.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta