Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Ranskalaisanimaatio Ellin seikkailut alkaa vauhdikkaasti. Irokeesitukkainen orpotyttö Elli vilistää kolmen näädän kera keskiaikaisen kaupungin katoilla ja kujilla. Kaupungissa odotetaan kruunajaisia, kun täysikäisyyden saavuttava prinssi Rikhard on tarkoitus julistaa kuninkaaksi. Vuosia valtaa pitänyt sijaishallitsija Tiitus ei kuitenkaan halua asemastaan luopua.
Keskiaikaisessa miljöössä ja hieman anarkistisessa päähenkilössä on mukavasti persoonallisuutta, mutta tarinaan asti omaleimaisuus ei yllä. Alkuasetelmaa maltetaan rakentaa vielä jonkinlaisella ajatuksella, mutta loppu on lukuisista nykyanimaatioista tuttua puolihuolimattomasti kirjoitettua melskaavaa juoksentelua, mikä ei tunnu purevan kunnolla enää edes kohderyhmäikäiseen katsojaan. Kahdeksanvuotiaan toteamus "ihan ok, mutta vähän tylsä" kiteyttää ranskalaisanimaatiosta kaiken olennaisen.
Orastavan omaperäisyyden hukkaaminen geneeriseen melskeeseen on harmillista. Tytön asettaminen toiminnalliseen rooliin tuntuu nykyään olevan lähinnä itsetarkoituksellista ja lopputuloksen osalta merkityksetöntä, kun toiminta ja näkökulmat sekä moraalisesti arveluttava väkivaltainen melske pysyvät keskiössä vuosikymmeniä veivatun kaavan mukaisesti. Miksi asiat ja ongelmat on yhä ratkottava väkivaltaisilla toimintamalleilla?
Kukkahattuilevan moralismin voi toki jättää sivummalle. Se ei tosin Ellin seikkailuja pelasta. Animaatio on sinänsä mallikasta ja mukavan näköistä, mutta liikkeen sujuvuudessa jäädään jälkeen isomman rahan amerikkalaistuotannoista. Tätäkin olennaisempaa on tarvittavien emootioiden puute. Päähahmo Ellissä on sinänsä samaistumispintaa, mutta kovin kummoisia emootioita ei tarinan kautta onnistuta rakentamaan. Hahmot ja tarina jäävät tunnetasolla vaimeiksi verrattuna moniin Pixarin ja Disneyn animaatioihin.
Ellin seikkailut ei kokoperheen animaationa ole pahnan pohjimmaisia vaan lähinnä tuiki tavanomainen. Muutaman persoonallisen oivalluksen varaan on kyhätty tarina, joka ei lähtökohtaisesti kanna pitkää elokuvaa, jolloin täytteeksi on tilkitty toinen toistaan seuraavia melskaavia toimintajaksoja. Niiden parissa aika kuluu hitaasti, lapsellakin.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Licorice Pizza
Paul Thomas Andersonin epäsovinnainen rakkaustarina tyytyy 1970-luvun kulttuurin ja nuoruuden fiilistelyyn.
Edellinen: The King’s Man
Kingsman-sarja siirtyy sulavasti rakennetussa esiosassaan toimintakomediasta toimintatragediaksi.