Disorder valkokangas

Alice Winocourin toinen pitkä ohjaustyö Disorder sai ensi-iltansa Cannesin Un certain regad- sarjassa vuonna 2015. Samaisella festivaalilla myös Winocourin yhdessä Deniz Gamze Ergüvenin kanssa käsikirjoittama Mustang (2015) aloitti matkansa valkokankailla. Tyylitelty trilleri ahdistuneesta henkivartijasta ja draama kotinsa vankeina elävistä teinitytöistä eroavat toisistaan suuresti, mutta kumpaakin leimaa vahva jännite ja uhkaava ilmapiiri.

Armeijan komennukselta palannut Vincent (Matthias Schoenaerts) yrittää sopeutua arkeen Etelä-Ranskassa. Työt turvamiehenä eivät estä miestä haaveilemasta armeijan leipiin palaamisesta, vaikka lääkäri ei toiveille tukeaan tarjoa.

Liikemiehen vaimon Jessien (Diane Kruger) ja heidän poikansa Alin (Zaïd Errougui-Demonsant) vartioiminen vaikuttaa helpolta keikalta ja pian Vincent vaeltaa pitkin Maryland-kartanon käytäviä valmiina suojelemaan perhettä. Trauman jälkeinen stressihäiriö saa Vincentin kuitenkin näkemää uhkia joka puolella ja Jessie alkaa epäillä, että ehkä suurin vaara talossa on räjähdysherkkä Vincent.

Disorder on huima harppaus tyylillisesti sekä tarinankerronnallisesti esikoiselokuva Augustinesta (2012). Se kertoi nuoresta keittiöapulaisesta, josta tuli hysteriatutkimuksen tähtipotilas lääketieteellisissä piireissä. Kuten Augustinessa, myös Disorderissa raja todellisuuden ja kuvitellun välillä hämärtyy. Winocour ei lähde selittämään, mitkä tapahtumat Disorderissa ovat Vincentin harhakuvia tai mitkä Augustinen hypnoosilla tuotetuista kohtauksista ovat puhdasta teatteria. Elokuvat elävät vahvasti hetkessä, eivätkä lähde selvittämään henkilöhahmojensa menneisyyttä sen syvällisemmin kuin tarve vaatii.

Georges Lechaptoisin kamera seuraa Vincentia rajaten paljon informaatiota kuvien ulkopuolelle. Vincentille jäävät kuolleet kulmat ovat yhteisiä katsojien kanssa ja Gesaffelsteinin musiikki sekoittuu miehen nopeisiin sydämenlyönteihin sekä stressin mukanaan tuomiin ääniharhoihin. Suhdetta vähäpuheisen Vincentin ja katsojien välillä rakennetaan audiovisuaalisin keinoin, ei taustatarinalla. Hypermaskuliinisista rooleistaan tunnettu Matthias Schoenaerts tuo tapansa mukaan roolihahmoonsa haavoittuvaisuutta, eikä Diane Krugerin Jessie jää yksiulotteiseksi naisihanteeksi.

Winocour on rakentanut hienosti monisyisen maailman, jossa väkivallan uhka ei hellitä hetkeksikään. Disorderissa yhdistyvät Taksikuskin (1976) ja Driven (2011) antisankarit sekä The Hurt Lockerin (2008) sodan turruttamat sotilaat. Vincentille konflikti tarjoaa tilan, jossa ahdistus häviää ja ajatus alkaa juosta kirkkaana. Ylisuojeleva mies herättää kuitenkin Jessiessä pelkoa, eikä hän pysty tarjoamaan sitä turvallisuuden tunnetta, jota varten hänet on palkattu.

Alice Winocour on lyhyessä ajassa osoittanut laaja-alaisuutensa. Epookkielokuvasta piinaavaan trilleriin hyppääminen on vakuuttavasti tehty. Mustangin kolmatta näytöstä muistuttava Disorder hakee vahvuutensa elokuvallisuudesta ja lopputulos on kurinalainen ja jämäkkä paketti.