Dinojen lopun alkua
Vajaat kymmenen vuotta sitten valkokankailla alkaneelle dinosaurusten temmellyskaudelle ei tunnu loppua näkyvän, pikemminkin buumi taitaa vain yhä kiihtyä. Isot ja myyttiset matelijat ovat ihmiselle edustaneet aina pelonsekaisen uteliaisuuden suuria saloja ja salaisuuden verhoa onkin raotettu lisää vähän joka aikakaudella.
Kun digitaalitekniikka elokuvan saralla kehittyi tarpeeksi saivat museoissa seisoskelevat fossiilit äkkiä lihaa muinaisten luittensa ympärille. Spielbergiä voinee pitää nykyisen dinobuumin pääarkkitehtinä, vaikka ensimmäiset t-rexit kekkaloivatkin lavasteissa jo viime vuosisadan alkupuolella. Jurassic Parkissa vuonna 1993 liikkeelle sysätyt digitaalisaurukset ovat vuosien saatossa kehittyneet yhä vetreämmiksi ja nyt puolitoista tuntia suhahtaakin valkokankaalla jo niin, että joka kuvassa vilkkuvat miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleet kummajaiset yhtä sulavasti kuin savannien antiloopit Avarassa luonnossa.
Walt Disneyn Dinosaurus on myös melkoinen kummajainen ainakin yhtiön animaatiotuotannossa. Lapsekkaiden ja kirkasotsaista moraalia säteilevien satuklassikkojen rinnalla valkokankaalla toisiaan repivät liskot ovat hurjaa katseltavaa. Hulppeisiin maisemakuviin digitaalitekniikalla jo melko saumattomasti upotetut dinosaurukset eivät kuitenkaan ole enää uusinta uutta, siitä on pitänyt huolen TV 1:llä torstai-iltaisin nähtävä BBC:n huikea sarja Matkalla dinosaurusten kanssa. Spielbergin alkuperäiset kiiltokuvatehosteiden suoniin on pumpattu melkoisesti uutta verta: pimeydessä yksinään seikkaileva t-rex on saanut rinnalleen satoja muita sauruksia kymmenistä eri kuvakulmista kuvattuina ja ajettuina. Spielbergin vastaisku nähtäneen kuitenkin jo ensi vuonna, kun kolmas Jurassic Park saa ensi-iltansa.
Herkistelemätöntä töminää
Dinosaurus on puhdas animaatio, vaikka siihen autenttista maailmaa on mukaan ujutettukin. Elokuvan tarina alkaa hellyttävällä tarzan-skenaariolla, kun apinaperhe adoptoi suloisen dinovauvan. Herkistelyt polkaistaan kuitenkin tomuun heti alkuunsa ja taivaalta syöksyvät meteorit kylvävät armotonta tuhoa ja ajavat Aladar-dinon apinaperheineen pakomatkalle suuren dinosauruslauman kera kohti pesimälaaksoa. Tähän tarina tyssääkin.
Disneymäisesti dinot ovat toki inhimillistettyjä ja solkkaavat silkkaa suomea. Osuvinta on se, että apinat opettavat dinoille inhimillisen käytöksen aakkosia, vaikka en kovin vakuuttunut olekaan söpöjen viidakkomarakattien maallisesta vaelluksesta jo liitukauden telluksella. Animaation saralla dinosaurukset myllersivät, ja vieläpä paljon herttaisemmin, jo 1980-luvun lopussa valmistuneessa lastenelokuvassa Maa aikojen alussa. Nyt 3D-animaation viimeisimmän voimannäytteen ikärajaksi on asetettu kuuden ikävuoden virstanpylvästä, kun mamma tai pappa on mukana. Dinosauruksen meno kolahtaa kuitenkin sen verran karskilta, että itse kyllä jättäisin kuusivuotiaat vielä teatterin ulkopuolelle.
Seuraava:
Syksy New yorkissa
Arvostelu elokuvasta Autumn in New York / Syksy New yorkissa.
Edellinen: Wonder boys
Arvostelu elokuvasta Wonder boys.