Bridget Jones: elämä jatkuu valkokangas

Helen Fieldingin kirjoista sekä tietysti elokuvasta Bridget Jones - elämäni sinkkuna tuttu blondi touhottaja tekee paluun suurine pöksyineen jatko-osassa, joka hetkittäin jopa voittaa edeltäjänsä. Kliseitä ja kaavamaisuuksia viljelevä elokuva onnistuu jostain oudosta syystä viehättämään ja naurattamaan, vaikka kaikki vitsit ovat suoraa kopiota ensimmäisestä Bridget Jonesin tohelointeja seuranneesta leffasta. Hirvittävää mössöähän elokuva tietysti on, mutta ah, niin romanttista kuitenkin. Ja vaikka vitsit vanhan kertausta ovatkin, kyllä se tilannekomiikka silti useimmiten ainakin hymyn huulille nostaa.

Bridget Jones: elämä jatkuu seuraa Bridgetin autuaasti alkanutta seurustelua iki-ihanaisen Mark Darcyn kanssa muutamia viikkoja edellisen elokuvan lopun jälkeen. Bridget Jones ei tietenkään olisi Bridget Jones, jos ei nurkan takana kuitenkin jo odottaisi tummia pilviä onnea varjostamassa. Niinpä yliampuva ja koheltava Bridget epäileekin tuottavansa häpeää rakkaalleen, jota itse taas pitää turhan konservatiivisena ja jäykkänä snobina. Kapuloita rattaisiin lyövät vielä Markin avustaja, kuvankaunis Rebecca, sekä entistäkin limaisempana paluun tekevä ex-poikaystävä, Markin arkkivihollinen Daniel Cleaver. Seurauksena on jos jonkinlaista kohellusta, ja joutuupa Bridget oikeastikin pulaan ja päätyy Bangkok Hiltoniin opettamaan Madonnan Like a Virginia länsikulttuurista innostuneille thaitytöille.

Aiemmin muun muassa nimihirviön To Wong Foo, Thanks for Everything! Julie Newmar ohjannut Beeban Kidron onnistuu tehtävässään paremmin kuin edeltäjänsä Sharon Maguire, vaikka käsikirjoitus ei siihen aihetta antaisikaan. Mutta vaikka vanhojen vitsien toisto välillä vähän tympii, on romantiikan tasolla noustu muutama askel ylöspäin, kun Bridgetin ja Markin karikkoinen suhde on hetkittäin hyvinkin kutkuttava. Näyttelijät täyttävät hyvin saappaansa, Renée Zellweger on jälleen lihottanut itseään rooliinsa, ja onnistuukin mukiinmenevästi nasevan miesparin taistelun kohteena. Hugh Grant, joka tuntuu aina näyttelevän samaa roolia, on täydellinen limanuljaska Daniel Cleaverina, ja kukapa ei rakastaisi Colin Firthin hiljaisen miehen charmia?

Tuttuja klassikkobiisejä, osa tosin uusina versioina, soi taustalla ja on elokuvassa mukana yksi valkokankaan vähään aikaan hupaisimpia tappelukohtauksia, jonka taka-alalla soi osuvasti vielä The Darknessin I believe in a thing called love. Tällaiset muutamat onnistuneet kohtaukset nostavat Bridget Jones: elämä jatkuu -elokuvan tasoa huomattavasti ja jättävät positiivisen jälkimaun, vaikka leffa välillä raahautuukin mutkitellen eteenpäin. Ja kun monet naisihmiset löytänevät ainakin osittaisen samastumiskohteen ikuisuusongelmiensa, kuten painon tai miessuhteiden, kanssa painivasta Bridgetistä, tavoittaa elokuva varmasti oman yleisönsä. Ja ainahan sitä voi ainakin tuntea myötähäpeää naikkosen toilailuista, vaikka samastumiskohdetta ei löytäisikään.