Apinoiden planeetan synty kotikatsomo

Apinoiden planeetan synty -elokuvan idea kuulosti alun alkaen taas yhdeltä yritykseltä lypsää lisää rahaa alkuperäisestä Apinoiden planeetta -konseptista. Olihan Tim Burton tehnyt jo kymmenen vuotta sitten oman tulkintansa alkuperäisestä vuoden 1968 elokuvasta, ja Burtonin tulkinta oli osoittautunut lattean mielikuvituksettomaksi ja tylsäksi pettymykseksi. Eikö olisi ollut jo aika antaa puhuvien apinoiden olla?

Onneksi epäileviä tuomaita ei tällä kertaa kuunneltu, sillä Apinoiden planeetan synty lähtee aivan uusista asetelmista ja on täysin itsenäinen elokuva, joka olisi ollut ensiluokkainen, ajatuksia herättävä elokuva täysin sellaisenaankin ja ilman mitään kytköksiä muihin Apina-elokuviin. Kytköksiä ei nytkään paljoa ole. Suurin osa kytköksistä on sen verran hienovaraisia, että peruskatsoja ei niitä edes huomaa, ellei tunne vanhoja elokuvia. Toki mukana on pari ikonista yleissivistykseen kuuluvaa repliikkiä, joita ei tosin oikeassa elämässä kannata lausua kenellekään päin kasvoja, ei ainakaan millekään syrjäkujien gangsta-porukalle.

Apinoiden planeetan synnyssä on rakenteellisesti useita näkökulmia ja kehyksiä, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Draamapohjainen teos on varsinkin alkupuoliskollaan kasvukertomus, jossa isän ja pojan väliset suhteet määritellään sekä ihmisten välillä että ihmisen ja simpanssin välillä. Samalla elokuva tarkastelee älyllisen olennon identiteettiä, sen muodostumista ja sen hajoamista. Alzheimerin kirouksen tulkitsee koskettavasti John Lithgow, jonka ahdistus oman mielen pettämisestä on käsin kosketeltavaa.

Keskivaiheilla elokuva on ehtaa vankiladraamaa Papillonin, Paon Alcatrazista, The Shawshank Redemptionin ja vastaavien hengessä. Apinatarinan tämä vaihe on kertomus Caesar-simpanssin (Andy Serkis) koettelemuksista, eristyksestä ja identiteetin muuttumisesta autoritaarisen, sadistisen suljetun ympäristön keskellä. Luonnenäyttelijöiden aateliin kuuluva Brian Cox sekä Harry Potter -elokuvista tuttu Tom Felton ovat hyvin roolitettuja vastapelureita.

Vallankäyttö ja vallan väärinkäyttö heijastuvat myös tutkija Will Rodmanin (James Franco) työpaikalla. Lääketehtaiden tuotteiden näennäinen tarkoitus on parantaa ihmisten elämänlaatua, mutta toisaalta lääketehtaiden tarkoitusperiin kuuluu myös nostaa omien tuotteidensa kysyntää ja lisätä medikalisointia, jolloin joka pikkuasiaankin on tarjolla pilleri. Miljardien arvoisessa bisneksessä rahanhimo ja häikäilemätön lyhytnäköinen ahneus voivat kostautua, ja hyvätkin tarkoitusperät saattavat tuottaa huonon lopputuloksen.

Apinoiden planeetan synnyn loppuvaiheissa koittaa väistämätön toiminnallinen katarsis, vapautumistaistelu jossa apinat nousevat sorron yöstä, iskevät takaisin ja pyrkivät kohti symbolista kotiaan. Apinoiden planeetan synnyn taistelu- ja toimintaosuudet ovat lähinnä välttämätön paha tarinan huipentamisen kannalta, mutta ne on toteutettu riittävän rivakasti ja hyvällä sykkeellä, jotta ne häiritsisivät mahdollisimman vähän tarinan muita elementtejä. Kädelliset sukulaisemme antavat palaa apinan raivolla.

Serkisin esittämä Caesar-simpanssi on tehty digitaalisesti liikkeenkuvantamistekniikkaa hyödyntäen. Caesar on oikean näyttelijän ilmeillään, eleillään ja äänellään esittämä hahmo, jonka päälle simpanssin CGI-muoto on asetettu yksi yhteen. Serkisin roolisuoritus on mestarillinen, ja blu-rayn mukana tuleva minidokumentti The Genius of Andy Serkis on kerrankin osuvasti nimetty. Serkis on noussut Klonkun, King Kongin, Caesarin ja kapteeni Haddockin rooleillaan liikkeenkuvantamistekniikan pioneeriksi ja vertailujen mittatikuksi.

Elokuvan Caesar-simpanssin älykkyys johtuu kemikaaleista, mutta tosielämän simpanssit ovat varsin älykkäitä ihan ilmankin. Ihmiset kohtelevat sukulaislajiaan tavattoman huonosti, mutta toisaalta jos ihminen on kyennyt käyttämään toisia ihmisiä ihmiskokeissaan ja yrittänyt hävittää jopa kokonaiset kansat maan päältä, niin ei ole ihme, että ihmisapinoitakaan ei ole aina kohdeltu kovin hyvin. Kuten monet hyvät tieteiselokuvat, myös Apinoiden planeetan synty heijastaa vertauskuvallisesti omaa aikaansa ja sen ongelmia. Jonain päivänä paska saattaa osua kunnolla tuulettimeen ja silloin joku muu laji saattaa periä maan. Siinä ei silloin auta edes Charlton Heston.