Antboy – Muurahaispoika valkokangas

Tanskalaisen Kenneth Bøgh Andersenin kirjoihin perustuva Antboy oli kotimaassaan Tanskassa iso katsojamenestys. Varhaisnuorille suunnattu elokuva ammentaa supersankarimaailmasta, johon se asettaa lapset toimijoiksi. Asetelma tuo väistämättä mieleen muutaman vuoden takaisen Kick-Assin (2010).

Kick-Assiin verrattuna Antboy on huomattavasti vakavammalla naamalla tehty. Tarinan alussa on humoristisiakin ulottuvuuksia, kun 12-vuotiasta Pelleä puree muurahainen ja poika huomaa saaneensa pureman myötä muurahaisen voimat ja kyvyt, kunhan syö tarpeeksi sokeria. Koulukiusattu ja sarjakuvia ahmiva Wilhelm hoksaa koulukaverinsa erikoisominaisuudet ja houkuttelee tämän ryhtymään supersankariksi, Antboyksi, joka niittää mainetta kotiseutunsa hyväntekijänä.

Tarina saa vakavampia ilmeitä, kun Antboy kohtaa veroisensa vastustajan, Kirppumiehen. Kirpun hyökkäys kouluun ja paniikissa käytävillä pakenevat oppilaat nostattavat todellisuudesta sen verran synkkiä kaikuja, että elokuvan mielekkyys kohderyhmäänsä ajatellen vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta.

Muilta osin teemat ovat supersankaritarinoissa moneen kertaan läpiveivattuja, eikä Antboysta löydy samaa tuoreutta ja särmää kuin mainitusta Kick-Assista. Toki elokuvien lähtökohdat ja painopisteet ovat erilaisia, sillä Antboy ammentaa pohjoismaisesta lastenelokuvan perinteestä, jossa aiheita käsitellään lähtökohtaisestikin vakavasti. Liiallinen vakavuus ja arkisuus istuvat kuitenkin huonosti supersankaritarinaan, jossa pitäisi heittäytyä mielikuvitusmaailman varaan ja käsitellä teemoja sitä kautta. Antboyssa tosikkomaisuus jyrää mielikuvitusmaailman. 

Koulukiusaaminen, heikompien puolustaminen ja vaikeuksien voittaminen ystävien avustuksella ovat tärkeitä ja vakavia teemoja. Antboyssa ne nostetaan keskiöön tarinan toimijoina olevien lasten kautta, mikä periaatteessa on oikein, mutta asioita olisi voinut käsitellä viitekehykseen paremmin sopivilla tavoilla.