Yhteistyöllä ja huumorilla
Kolme vuotta sitten vihaiset linnut liihottivat valkokankaille tuodakseen uutta nostetta menestyspelin hiipuneelle suosiolle. Pelkän pelipromootion sijaan Angry Birds -elokuva (2016) oli lajissaan ihan kelvollinen vauhtianimaatio, joskin tarinassa ja eritoten juonenkuljetuksessa olikin rutkasti parannettavaa.
Liekö Roviolla otettu ensimmäisen elokuvan saamat palautteet korvan taakse, sillä toisessa elokuvassa on selkeästi petrattu ensimmäiseen verrattuna. Angry Birds -elokuva 2 on valtavirta-animaatioiden saralla toimiva kokonaisuus, kunhan elokuvalta ei erehdy odottamaan mitään syvempiä sisältöjä saati animaatiotaiteellisia elämyksiä. Kyse on kokoperheen elokuvaviihteestä, joka toimii vaivattomasti laajalle yleisölle.
Osaltaan kakkoselokuvan toimivuus lepää siinä, että Angry Birds -maailmaa ja hahmoja ei tarvitse ensimmäisen elokuvan tavoin kummemmin pohjustaa, vaan tarina alkaa hetimiten alun lyhyen kertausjakson jälkeen. Lintujen ja possujen keskinäinen kinastelu vaihtuu rauhaan, sillä saariin kohdistuu tunnistamaton ulkopuolinen uhka. Lintujen ja possujen on yhdistettävä voimansa selviytyäkseen uhkaavasta vaarasta. Kootaan yhteinen erikoistiimi, joka lähtee kolmannelle saarelle eliminoimaan uhkaa.
Tarinan peruskonsepti on ammennettu aikuisten agenttiseikkailuista. Yksioikoinen perustarina etenee rivakasti kohtauksesta toiseen eikä ensimmäistä elokuvaa vaivannutta kerronnallista joutokäyntiä liiemmin ole. Kakkoselokuvan vauhdikas tarina piti varsinkin kouluikäisen hyvin otteessaan, mutta alle kouluikäiselle kokonaisuus osoittautui haasteellisemmin seurattavaksi.
Toisaalta hersyvä komiikka ja sivujuoni kolmen pienen linnun omasta seikkailusta tarjoaa oman ulottuvuutensa myös perheen pienimmille. Toiminnallisuudesta ja uhkakuviin perustuvasta tarina-asetelmastaan huolimatta elokuvassa on melko vähän väkivaltaisia elementtejä, joten siltä osin elokuva sopii myös alle kouluikäisille.
Toisen Angry Birds -elokuvan kantavaksi teemaksi muodostuu yhteistyö, jonka voimalla ongelmat ratkaistaan ja uhkakuvista selvitään. Nykyisessä maailmantilanteessa teeman korostaminen on ymmärrettävää, varsinkin kun syyttelylle tai edes selkeälle viholliskuvalle ei anneta liiemmin tilaa ja sukupuolissakin pyritään kohti neutraalia tasavertaisuutta. Tapahtumien taustalla piilevät väärinymmärrykset selvitetään ja lopussa kaikilla on kivaa. Konsensushakuisuus saattaa vaikuttaa ulkokultaiselta, mutta lapsille suunnatussa elokuvassa asian alleviivaamisella lienee vilpitön tarkoitus valaa uskoa parempaan maailmaan ja huomiseen.
Ensimmäisen elokuvan vahvinta antia ollutta slapstick-huumoria ei ole toisessakaan elokuvassa unohdettu. Tällä kertaa huumoria on annosteltu tasaisesti pitkin elokuvaa ja komiikalla piristetään kerrontaa varsinkin tarinallisissa siirtymäkohdissa. Parhaimmillaan komiikassa on oivaltavuutta, kuten lennokkaassa pisuaarikohtauksessa, jonka komiikan ytimen löytäminen saattanee edellyttää katsojalta omakohtaista kokemusta pisuaarin äärellä koetuista vaivaannuttavista tuokioista. Vastaavalle koomiselle oivaltavuudelle olisi elokuvassa suonut enemmänkin tilaa.
Angry Birds -elokuva 2 on varmalla otteella tehtyä kokoperheen valtavirta-animaatiota, joka nykymittapuulla tarkasteltuna tarjoaa viihtymisasetelmaltaan toimivan kokonaisuuden kaikenikäisille.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Aatos ja Amine
Vaikuttavasti kuvattu dokumentti siitä, miten lapset kasvavat ymmärtämään uskontojen merkityksiä.
Edellinen: Pelikaanimies
Visuaaliselta kerronnaltaan taidokkaan elokuvan teemat yltävät tarinan perustasoa syvemmälle.