Conclave modernina elokuvailmiönä

Erilaiset elokuvailmiöt eivät ole harvinaisuus ja moni varmasti muistaa vuoden 2023 Barbenheimer-ilmiön, jonka keskiössä olivat samaan aikaan julkaistut Barbie ja Oppenheimer. Vaikka Barbenheimer on suuruudeltaan hyvin uniikki, elokuvien laajasta kirjosta löytyy useita kiinnostavia ilmiöitä. Yksi näistä ilmiöistä rakentui vuonna 2024 julkaistun Conclave-elokuvan ympärille.

Nimensä mukaisesti elokuva seuraa konklaavia, eli katolisen kirkon paavinvaaleja. Historiallinen ja monin tavoin mysteerinen prosessi on kiehtonut ihmisiä jo vuosisatoja, eikä siten ole ihme, että prosessista lopulta tehtiin Hollywood-elokuva. Elokuva oli jo suosittu alkuperäisenä julkaisuvuotenaan, mutta paavi Franciscuksen kuoleman ja sitä seuranneen konklaavin myötä kiinnostus elokuvaa kohtaan koki räjähdysmäisen nousun. Yllättäen hyvin ajankohtaiseksi muuttunut Conclave palasi teatterilevitykseen ympäri maailmaa pian paavi Franciscuksen kuoleman jälkeen.

Polarisoituneen nettikeskustelun moraalipaniikit

Conclave on julkaisustaan lähtien jakanut mielipiteitä: polarisoituneissa nettikeskusteluissa elokuva nähdään usein joko konservatiivisena katolisena propagandana tai liberaalin “woke-median” aivopesuna. Kauneus, tai tässä tapauksessa kauheus on jälleen katsojan silmissä.

Elokuvassa esiintyvät kardinaalit sortuvat monenlaiseen syntiin: simoniaan, juoruamiseen, ahneuteen ja selibaatin rikkomiseen. Nämä synnit nostattivat keskustelua, mutta ehdottomasti suurimman paheksunnan synnytti elokuvan loppuratkaisu: juuri paaviksi valittu Innocentius paljastaa olevansa intersukupuolinen. Miehenä kasvaneena paavilla on nimittäin kohtu ja munasarjat, joista hän itse sai tietää vasta aikuisiällä.

Paljastuksesta syntyy mielenkiintoinen keskustelu uskosta, Jumalan luomistyöstä sekä identiteetistä. Intersukupuolinen Innocentius kokee olevansa Jumalan virheettömän luomistyön tulos. Vaikka intersukupuolisuus on synnynnäinen fyysinen tila, jonka seurauksena kehossa esiintyy vaihtelevia sukupuolipiirteitä, moni konservatiivinen sisällöntuottaja yhdisti hahmon virheellisesti laajan keskustelun kohteena olevaan transsukupuolisuuteen.

Etenkin elokuvan loppuratkaisun synnyttämä reaktio sisälsi useita moraalipaniikin piirteitä. Ratkaisu nähtiin jopa jumalanpilkkana ja salaliittoteorialta kuulostavana Hollywood-eliitin yrityksenä tuhota “perinteiset katoliset arvot”. Paheksunta levisi ympäri internettiä: esimerkiksi YouTube-videopalvelussa on julkaistu useita videoita, joissa katolisia kehotetaan välttämään elokuvaa sen “vihamielisyyden” vuoksi.

Toisella puolella keskustelua Conclavea kritisoitiin siitä, ettei se ollut tarpeeksi kriittinen katolista kirkkoa kohtaan. Katoliseen kirkkoon liittyvistä skandaaleista puhutaan elokuvassa, mutta syvempää keskustelua aiheesta ei siinä esiinny. Hyvin tiiviissä teoksessa ei juuri ole tilaa ylimääräiselle, ja tarinan keskelle sijoitettu syvällinen tarkastelu esimerkiksi lasten seksuaalisesta hyväksikäyttöskandaalista olisi todennäköisesti ollut turmiollinen elokuvan toimivuuden kannalta. Aihetta on myös käsitelty valkokankailla aikaisemmin, kuten loistavassa Spotlight-elokuvassa (2015).

Conclavesta syntyneen keskustelun perusteella elokuvan voisi nopeasti olettaa olevan poliittisesti puolueellinen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Vaikka elokuva kritisoi konservatiivista ääriajattelua, elokuvan maailma ei lopulta ole kovin uudistusmielinen. Konklaaviin osallistuvat arvoliberaalit kardinaalit nimittäin osoittautuvat lopulta hyvin hampaattomiksi. Elokuvan vahvin viesti löytyykin henkilökohtaisen uskon merkityksen sekä uskonnollisten instituutioiden mahdollisten ongelmien pohtimisesta.

Vannoutuneet fanit

Polarisoituneen keskustelun keskellä voi olla yllättävää kuulla, että Conclaven ympärille syntyi nopeasti erittäin voimakas faniyhteisö, jonka toimintaan moraalipaniikit eivät vaikuta. Elokuvan faniyhteisö on hyvin arvoliberaali, mutta poliittista keskustelua ei juuri käydä yhteisön sisällä. Fanitoiminta keskittyy vankasti alkuperäismateriaalin analyysiin sekä fanisisällön tuottamiseen.

Vaikka faniyhteisöjä on monenlaisia, ei poliittinen trilleri paavinvaaleista ole monelle se ilmiselvin kohde. Intohimoiset faniyhteisöt eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö, sillä fanit ovat jo vuosikymmeniä jakaneet luomaansa sisältöä keskenään. 1900-luvun loppupuolella postitse jaetut, fanien luomat fanzine-lehdet ovat kuitenkin vaihtuneet pääosin digitaaliseen muotoon. Fanien luoman sisällön keskeinen merkitys yhteisöissä on silti säilynyt vahvana, internetin mahdollistaen yhteisöjen välittömyyttä ja kansainvälisyyttä aivan uudella tavalla.

Vaikka Conclaven julkaisusta ei ole montaa kuukautta, on internetissä julkaistu merkittävä määrä elokuvan inspiroimaa sisältöä. Esimerkiksi fanitarinoihin erikoistuneella Archive of Our Own -sivustolla on julkaistu artikkelin kirjoitushetkellä yli 1500 Conclave-tarinaa. Tämän lisäksi visuaalista fanitaidetta julkaistaan päivittäin erityisesti faniyhteisöjen suosimassa Tumblr-blogipalvelussa. Vaikka Conclavessa ei esiinny romantiikkaa, valtaosa fanien julkaisemista teoksista on sisällöltään romanttista tai eroottista. Fanisisällön laaja romanttisuus ja eroottisuus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään Conclaveen liittyvään sisältöön, sillä ilmiö esiintyy läpi faniyhteisöjen.

Conclaven fanit ovat luoneet myös suurempia yhteisprojekteja, kuten fanzine-lehtiä sekä videopelejä. Suurin näistä projekteista on Delectio Morosa -treffisimulaattori, jossa pelaaja pelaa elokuvan päähenkilönä toimivana kardinaali Thomas Lawrencena. Pelissä pelaaja pystyy luomaan suhteita Lawrencen sekä muiden elokuvassa esiintyvien hahmojen välille.

Henkilölle, joka ei vietä aikaa faniyhteisöissä, toiminta voi kuulostaa hyvin erikoiselta. Vaikka ajatus vannoutuneesta fanituksesta on hyvin etäinen monelle, on tärkeää tiedostaa kyseisten yhteisöjen merkitys niissä toimiville. Fanisisältö on heille usein hyvin keskeinen osa omaa identiteettiä sekä tärkeä tapa osoittaa kiintymystä ja arvostusta alkuperäismateriaalia kohtaan.

Conclave on monella tavoin loistava esimerkki modernista elokuvailmiöstä ja siitä, miten internetillä on merkittävä vaikutus ilmiöiden syntymiseen. Elokuvien ympärille rakentuva keskustelu tapahtuu nykypäivänä pääosin internetissä, mikä mahdollistaa yhä useamman osallistumisen keskusteluun paikasta tai ajasta huolimatta. Tämä lisää polarisoituneen keskustelun riskiä, mutta se myös mahdollistaa fanikulttuurin kukoistuksen uudenlaisella tavalla.