Taidonnäytteitä ja tunteita
Vaikuttavia elokuvakohtauksia mietitään ja listanaan aika ajoin. Muistoihin lähtemättömästi jäävässä kohtauksessa kyse on lyhyestä katkelmasta, joka erilaisista syistä jää katsojansa mieleen. Vaikutus voi olla niin vahva, että koko elokuvaa assosioituu kyseiseen kohtaukseen.
Kohtauksia pohdittaessa korostuu usein niiden elokuvataiteellinen merkittävyys. Historian tärkeitä kohtauksia listattaessa esiin nousevat useimmiten niin vanhojen kuin uudempien klassikoiden kohtaukset, joiden taustalla on niin teknistä taituruutta kuin myyttistä tarinaa, mistä vaikkapa Panssarilaiva Potemkinin (1925) Odessan portaat tai Blade Runnerissa (1982) Roy Battyn kuolema ovat hyviä esimerkkejä. Ne ovat kohtauksia, joiden tunteminen kuuluu ikään kuin elokuvalliseen yleissivistykseen.
Tunnettujen elokuvataiteen merkkiteosten varjoissa on paljon kiinnostavia elokuvia, joissa on hienoja ja vaikuttavia kohtauksia. Tästä runsaudesta Film-O-Holicin toimituskunta teki omia poimintoja, osin hyvinkin henkilökohtaisista lähtökohdista. Ohjeistuksena oli miettiä sellainen kohtaus, joka tavalla tai toisella on tehnyt suuren vaikutuksen, eli kyse on ikimuistoisesta kohtauksesta. Hyvinkin erilaisista elokuvista löytyi hyvin erilaisia kohtauksia, jotka ovat tehneet valitsijaansa vaikutuksen.
Elokuvat kohtauksineen ja perusteluineen on listattu alle suominimiensä mukaiseen aakkosjärjestykseen. Osaan kohtauksista on myös linkki YouTubeen, jossa kohtaus on katsottavissa.
Ikimuistoisia kohtauksia:
Chicago
Chicago (2002): Cell Block Tango.
Elokuvan alkupuolella olevassa Cell Block Tango -musikaalikohtauksessa esitellään naisvankilan hahmoja yleisölle. Kohtaus on vaikuttava erityisesti äänileikkauksen, valon ja varjojen visuaalisen käytön kannalta. Tavalla, jolla vankilaelämän arkisia ääniä käytetään siirtymänä musikaalinumeron ja tarinan edistämisen välillä, on vaikuttavaa. Samalla tavoin realistisesti värittynyt vankilamaailma ja vahvoja kontrasteja sisältävä tanssimaailma korostavat yhtä aikaa naisvankien arkisuutta ja erityisyyttä. Kohtaus tuo esille, miten onnistunut leikkaus ja äänileikkaus voivat kannatella koko elokuvakerrontaa.
Kohtaus YouTubessa.
Outi Hakola
Etsijät
Etsijät /The Searchers (1956): Ethan karjuu raivostuneena.
Tämän erään kaikkien aikojen hienoimman elokuvan vaikuttavin kohtaus tapahtuu, kun John Waynen esittämä Ethan Edwards on ajojahdissaan löytänyt komanssi-intiaanien leirin yhdessä kahden apurinsa kanssa, joiden molempien morsiamet kyseiset intiaanit olivat kaapanneet mukaansa.
Näistä toinen, Harry McCarey Jr:n esittämä Brad luulee nähneensä morsmaikku Lucynsa intiaanien leirissä, mutta Ethan on jo aiemmin löytänyt Lucyn ruumiin läheisestä kanjonista ja haudannut tämän. Bradin tivatessa asiaa tarkemmin tapahtuu seuraavaa (kirjoittajan ulkomuistista):
Ethan (karjuu raivostuneena): Well, what do you want me to do, draw you a picture, spill it out? Never ask me. As long as you live, never ask me more!"
Brad lähtee epätoivoisena rynnimään kohti komanssien leiriä. Kohta kuuluu laukauksia. Bradia ei enää ole.
Harry Carey totesi myöhemmin, että hänen kyyneleensä kohtauksen aikana olivat aitoja. Niin paljon hän yllättyi/pelästyi Waynen voimallista esiintymistä. Waynen puhdasta vihaa syöksevä olemus puolestaan yksiselitteisesti osoittaa, minkä John Ford totesi jo kahdeksan vuotta aiemmin Punainen virta -westernin (1948) kuvauksissa: "Tuo iso paskiainenhan osaa näytellä!"
Etsijöitä katsoessani tämä kohtaus on aina toistettava useampaan kertaan. Käsittämättömän hieno lataus.
Kimmo Hämäläinen
Forrest Gump
Forrest Gump (1994): Forrest tapaa poikansa.
Olin alle kolmenkympin, kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa. Olin silloin ylpeä siitä, etten ollut elokuvissa koskaan itkenyt. Olinhan jo ”kaiken nähnyt”, analyyttinen ja kovaksi keitetty astetta vakavamman elokuvaharrastajan alku. Mutta kuinkas kävikään.
Kun Forrest tapaa ensimmäisen kerran poikansa, josta ei mitään tiennyt, häkeltyy ja kysyy, onko hän normaali, joku iso pato petti. Olen sen jälkeen katsonut elokuvan monesti samalla helpottavalla, silmiä ja sielua avaavalla seurauksella. Etenkin myöhemmin isänä. Kokemus antoi myös sen muistutuksen, että elokuva on Samuel Fulleria mukaillen suurta tunnetta enemmän kuin mitään muuta.
Janne Rosenqvist
The Ghost Writer
The Ghost Writer (2010): loppukohtaus.
Elokuvan viimeinen kohtaus on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. En halua spoilata, mitä siinä tapahtuu, onhan kohtaus elokuvan viimeinen, mutta kohtauksessa Ewan McGregorin näyttelemä, nimetön haamukirjailija kiiruhtaa taksiin. Kohtaus on yksinkertainen, mutta Polanskin tyylille ominaisesti tarkka ja jännittävä. Kohtaus oli niin hieno, että elokuva täytyi käydä katsomassa teatterissa toistamiseen.
Jesse Raatikainen
Hohto
Hohto / The Shining (1980): alkukohtaus.
Kauhuelokuvien suuren klassikon mestarillinen avaus, jossa Dies Irae -kappaleen säestämänä kamera syöksyy järven pintaa hipoen kohti yksinäistä saarta. Mahtavien vuoristomaisemien läpi kamera seuraa synkkiä vesiä ja leikkauksen jälkeen autotiellä etenevää keltaista autoa, joka on matkalla lumirajan yläpuolella olevalle vuoristohotellille. Kubrickin tapa tempaista elokuvan tunnelmaan heti aloituksessa on aina jäänyt lähtemättömästi mieleen. Näin elokuvan ensimmäistä kertaa vuonna 1988, ja se oli myös ensimmäinen dvd-levy, jonka hankin noin 20 vuotta sitten.
Petri Saarikoski
Lady of the Train
Lady of the Train / Sayidet el Kitar (1953): musiikkiesitys puuvillatehtaassa.
Jusif Šahinin (Youssef Chahine) neljäs elokuva Lady of the Train oli uransa alkupuolella egyptiläisen studiosysteemin puitteissa työskennelleen ohjaajansa melodramaattisten keinojen hallinnan taidonnäyte. Elokuvassa jo lapsena laulajaksi ryhtyneelle ja parikymmentä vuotta aiemmin elokuvanäyttelijänä aloittaneella Leila Muradilla oli kaksoisrooli peliriippuvaisen miehen vaimona ja parikymppisenä tyttärenä, ja molemmilla hahmoilla on elokuvassa yksi keskeinen lauluesitys. Elokuvan puuvillateollisuuskaupungin ja -työntekijöiden kasvattikatsojaansa ikimuistoisen vaikutuksen tehnyt kohtaus on jälkimmäinen esitys, joka nähdään elokuvan puolivälin jälkeen. Musiikkiesitys katkaisee elokuvan kerronnan ja sellaiset nähdään dyeriläisessä analyysissä utooppisina ratkaisuina kerronnan esiin tuomiin ongelmiin.
Lady of the Train -elokuvan mainittu kohtaus lähtee käyntiin, kun Muradin esittämä tytär kiistelee toimistossa miehensä kanssa ja lähtee tilanteesta ulos ja alkaa laulaa Dor Ya Motor -laulua. Hänen kulkiessaan hänen vierelleen ilmestyy yhä uusia työpukuisia naisia. Joukko etenee määrätietoisesti kuin vallankumoukseen tai ainakin mielenosoitukseen matkalla. Seuraa kuva sähkömoottorista ja sitten kuva siirtyy puuvillakutomon tehdashalliin. Ilmeisen autenttisissa kuvissa tehdashallissa nähdään puuvillateollisuustyöntekijöitä, kuten kutojia ja puolaajia, töissään. Välillä laulaja siirtyy esittelemään valmista tuotetta, painettua kangasta. Intohimoisesti esitetty laulu on ylistys nuoren, uljaan Egyptin puuvillateollisuudelle, jonka tuotteita viedään Darfurista Marseilleen ja joka peittoaa Britannian puuvillateollisuuskeskukset Bristolin ja Lancashiren. Tuotannon pariin sijoittuvan lauluesityksen utopia muistuttaa siis enemmän sosialistista realismia kuin musikaalien perinteisiä romanttisia ratkaisuja.
Egyptiläisessä elokuvassa on nähty esiteltävän maan uusia saavutuksia ja historiallisia nähtävyyksiä varsin etäällä sen tarinamaailmasta, mutta tässä kohtauksessa ylistyksen kohteena oleva puuvillateollisuus nousi tarinasta ulos aivan erityisestä syystä. Elokuva kuvattiin keväällä 1952 Kairon mustana lauantaina tunnetun tuhoisan brittivastaisen mellakan ja sotilasvallankaappauksen välisenä aikana, jolloin maanviljelijöitä painostettiin puuvillan viljelyyn sen nousseen maailmanmarkkinahinnan takia. Yhteiskunnallinen jännittynyt tilanne oireilee vuonna 1953 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa ennen laulua pariskunnan riitakohtauksessa, jossa riitelevän pariskunnan välissä näkyy mustana leimuava, käsin päälle väritetty taulu, joka oletettavasti on esittänyt vallasta syöstyä kuningas Farukia.
Kohtaus YouTubessa.
Jarkko Silén
Maailma vuonna 2022 – Soylent Green
Maailma vuonna 2022 / Soylent Green (1973): Sol Rothin kuolinkohtaus (Edward G. Robinson viimeisessä roolissaan).
Richard Fleischerin ohjaama Soylent Green (Maailma vuonna 2022) on dystopia ylikansoitetusta maailmasta. Elokuvan lopussa Robinsonin (joka oli oikeasti kuolemansairas) esittämä Sol Roth valitsee vapaaehtoisen kuoleman. Palkinnoksi hän saa nähdä kiellettyjä dokumenttielokuvia luonnosta, sellaisena kuin se oli ennen maailman saastumista. Kohtaus mykistää yhä surullisuudellaan ja kauneudellaan.
Kohtaus YouTubessa.
Kimmo Ahonen
Mad Max 2 – Asfalttisoturi
Mad Max 2 – Asfalttisoturi (1981): väkivallan sivustaseuraajat.
George Millerin Mad Max 2 – Asfalttisoturi oli aikanaan raa'an ja väkivaltaisen elokuvan maineessa, kuten myös Tobe Hooperin Teksasin moottorisahamurhat (1974). Nykymittapuulla näiden elokuvien graafinen väkivalta on melko vähäistä, mutta sitäkin painostavampaa. Olennaisinta ei ole, mitä kuvissa eksplisiittisesti näytetään vaan mitä jätetään näyttämättä ja mistä luodaan mielikuvia. Mielikuvat ovat usein vahvimpia vaikuttajia, ja tämä pätee kumpaankin edellä mainittuun elokuvaan, joissa brutaaliudesta luodaan leikkauksilla mielikuvia, mistä nykytekijät voisivat ottaa mallia.
Asfalttisoturissa on kohtaus, jossa Max (Mel Gibson) ja Helikopterimies (Bruce Spence) seuraavat kalliolta öljyesiintymän ympärille rakennettua linnoitusta ja sieltä poistuvia autoja, joiden perään linnoituksen ympärillä olevat jengiläiset lähtevät. Huomio kiinnittyy yhteen kiinnisaatavaan autoon, jonka kuljettajat tapetaan ja raiskataan. Tapahtumia seurataan kaukoputken läpi leikaten välillä tapahtumia etäältä seuraavan Maxin ja Helikopterimiehen ilmeisiin. Raakuuksia ei juurikaan näytetä, mutta leikkaukset tapahtumista ilmeisiin oikein sovitetun musiikin kanssa luovat erittäin voimakkaita mielikuvia synnyttävän kohtauksen. Intensiivisessä elokuvassa kohtaus teki jo ensimmäisellä katselukerralla lähtemättömän vaikutuksen eikä kohtauksen teho ole vuosien ja lukuisten katselukertojen myötä haalistunut.
Juha Rosenqvist
Raivaajat
Raivaajat / Nybyggarna (1972): intiaanien hyökkäys.
Raivaajat oli suoraa jatkoa vuonna 1971 julkaistulle Maastamuuttajat-elokuvalle. Elokuvat kertoivat Ruotsin Smålannista lähteneistä siirtolaisista, jotka asettuivat asumaan Minnesotaan 1850-luvun puolimaissa. Elokuvat perustuivat Vilhelm Mobergin suomeksikin ilmestyneeseen kirjasarjaan Maastamuuttajat. Elokuvien ohjaajana toimi upeista kuvistaan ja visuaalisesta ilmeestään tunnettu Jan Troell. Olen melko varma, että näin elokuvista televisiolle sovitetun neliosaisen version joskus liian nuorena ymmärtääkseni täysin sen tapahtumia. Varsinkin eräs kohtaus jäi järkyttävyytensä vuoksi mieleen kaihertamaan, mutta avasi samalla portin ikuiseen pohdintaan historian sekä hyvän ja pahan representaatioista populaarikulttuurissa.
Elokuvat perustuivat historiallisiin tapahtumiin, ja kohtaus joka paloi verkkokalvoille kiinni, sijoittui Minnesotan vuoden 1862 Dakota-kapinan eli niin sanotun Pikku Variksen sodan aikoihin. Kohtauksessa sotapolulla olevat Dakotat vierailevat ruotsalaisten kotitilalla jättäen jälkeensä intiaaneihin aiemmin suopeasti suhtautuneiden ruotsalaisten ruumiita. Kohtaus päättyy niin verisiin kuviin, etten ala niitä toistamaan tässäkään. Shokin jälkeen voi alkaa pohtia, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä (josko kukaan), kenen totuus tulee esiin, ja voiko oikeutettukin kosto kääntyä viattomia sivullisia vastaan? Mitä tapahtuu, kun ihmisiltä riistetään elämä ja elinehdot, mutta heillä on vielä rahtunen ylpeyttä jäljellä, eivätkä he suostu hiipumaan hiljaa pois? Mitä on ylipäätään historia, jos ei tarinoita? Ihmettely jatkuu yhä, vuosikymmeniä myöhemmin.
Janne Kahila
Rambo
Rambo (2008): loppukohtaus.
Neljännen Rambon loppukohtaus ei unohdu eikä sen merkitys vähene vuosien myötä. Tammesta veistettyä sotajumalaa muistuttava sotaveteraani antaa palaa ja ampuu tuhannen päreiksi vihollislauman. Ihmisliha itkee, veri lentää ja kuolema korjaa absoluuttisen, kiistämättömän pahuuden, jota edustavat siviilejä murhaavat burmalaissotilaat pedofiilikomentajineen. Oikeutettu viha, kosto ja raivo purkautuvat hurmeisena hehkuna ja luovat puhdistavan katharsiksen.
John Rambo on uhrannut osan inhimillisyydestään voidakseen jakaa oikeutta, jonka avulla pelastaa viattomien kanssaihmisten elämät. Ehkä Rambon kaltaista puhdistavaa kuolemanenkeliä tarvittaisiin tosielämässäkin, kun mitkään koronalait ja -rajoitukset eivät estä piittaamattomia vaarantamasta riskiryhmäläisten henkiä ja terveyttä.
Jussi Lahtonen
Sudenpesä
Sudenpesä / Mean Streets (1973): baarikohtaus Rolling Stonesin tahtiin.
Martin Scorsesen henkilökohtaisessa läpimurtoteoksessa Sudenpesä (Mean Streets) oleva kohtaus alkaa ohjaajan omalla katolisen uskon katumusta pohtivalla kertojaäänellä. Johnny Boy (Robert De Niro) saapuu Tonyn baariin kahden naisseuralaisensa kanssa Charlien (Harvey Keitel) seuratessa tilannetta tiskin toisesta päästä.
Hidastettu kävely on rytmitetty taustalla soivan The Rolling Stonesin ikonisen kappaleen Jumpin' Jack Flashin tahtiin. Scorsesen tuotannolle keskeisiä elementtejä edustava kohtaus vetoaa 1970-lukulaisella tyylikkyydellään ja kamera-ajollaan kiirastulen punaisen baarin läpi. Kerronnallisesti kohtauksessa tiivistyy elokuvan jännite Charlien joutuessa tahtomattaan huolehtimaan holtittomuudellaan yhä syvempään pulaan ajautuvasta Johnnysta. Samalla Sudenpesän kohtauksesta voi aloittaa Scorsesen tuotantoon perehtymisen.
Tuomo Marttila
Talvisota
Talvisota (1989): alkumusiikki.
Elokuva alkaa mustavalkoisena ja muuttuu värilliseksi, musiikki alkaa soida. 13.10.1939. Hakalan veljekset Martti ja Paavo lähtevät muiden kauhavalaismiesten joukossa ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Äiti pyytää Marttia katsomaan Paavon perään. Hevonen kärryineen odottaa pihassa. "Oishan tästä kävellenkin päässy", Martti sanoo. "Ei meirän talosta kävellen sotaan lähretä", Paavo vastaa ja hevonen lähtee pihasta. Sitten alkumusiikki alkaa soida – näkyy kauhavalaisia peltoja, lakeusmaisema, ja välähdyksiä Martista ja muista talvisodassa.
Se alkumusiikki – minkään elokuvan musiikki ei ole vaikuttanut yhtä voimakkaasti ja mieleen jäävästi. Katsoin elokuvan teatterissa joulukuun alussa 1989, heti kun se siellä esitettiin. Kun alkumusiikki alkoi soida, se jysähti" välittömästi. Vieressä ja ympärillä oli iäkkäitä miehiä. Sotaveteraaneja, ajattelin. Kun elokuvaa on esitetty ja se alkaa, palaan aina tuohon hetkeen. Ja kun olen teatterissa katsomassa kotimaista elokuvaa, kun se alkaa, koen samoja fiiliksiä kuin kuullessani alkumusiikin ensimmäistä kertaa.
Alkumusiikin teema toistuu elokuvan pääteemana. Elokuvan myötä myös sotaa kokematon sukupolvi on voinut lähestyä talvisotaa. Sodan kasvot peilautuvat miesten ja muiden kasvoista, teoista ja kyvyistä, olosuhteista, kestämisestä, hengestä ja moraalista.
Pilvi Meriläinen
Tähtien sota
Tähtien sota / Star Wars Episode IV: A New Hope (1977): alkukohtaus.
Aloituskohtaus ensimmäisestä Tähtien sota -elokuvasta räjäytti aikanaan 16-vuotiaan mieleni. 20th Century Foxin mahtavan tunnarin jälkeen räjähtänyt John Williamsin tähtien sodan ehkä vieläkin mahtavampi tunnusmelodia. Sitten keltaisten rullaavien tekstien jälkeinen avaruustakaa-ajo isolla kankaalla. Tämä kaikki oli jotain, josta olin vain unelmoinut. Imperiumin aluksen pelkkä koko sai haukkomaan henkeä. Mitään tällaista en ollut kokenut ennen, enkä koskaan sen jälkeen. Ja kun androidien C3-PO ja R2-D2:n sekä Prinsessa Leian esittelyjen jälkeen esiin astuu vallatun aluksen ovesta itse Darth Wader, se oli siinä. Olin myyty ja loppu on omaa ja elokuvahistoriaa. Voi George Lucas mitä teit.
Kohtaus YouTubessa.
Jokke Ihalainen
Seuraava:
Film-O-Holicin unohdettuja helmiä
Film-O-Holicin toimituskuntalaiset nimesivät unohdettuja ja kadonneita elokuvahelmiä.
Edellinen: Film-O-Holicin autiosaarielokuvat
Film-O-Holicin toimituskuntalaiset listasivat kirjavan joukon elokuvia, joita ottaisivat mukaan autiolle saarelle.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta