Raportti suomalaisen Keisarin salaisuus -tietokoneanimaation valmistumisesta

Suomalaisen animaation merkkipylväs on pian valmis

Maanantaina 12. kesäkuuta joukko toimittajia pääsi kurkistamaan elokuvan teon saloihin. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen pitkä tietokoneanimaatioelokuva, joka tulee ensi-iltaan 8. syyskuuta 2006. Elokuvan valmistumisprosessin valottaminen on paikallaan, sillä harvalla on käsitystä siitä, miten tavallinen piirretty syntyy, saati sitten modernimpi sellainen.

Esittelyn vetäjänä toimi Keisarin salaisuus -nimisen elokuvan ohjaaja, Riina Hyytiä. Jo ensimmäisistä kuvista näkee, että tulossa on tutun näköistä tavaraa. Satuympäristössä seikkailevat nimittäin Itse Valtiaista tutut Paavo, Tarja, Sauli ja monet muut poliittiset eläimet. Hahmot eivät kuitenkaan ole poliitikkoja tai presidenttejä, Hyytiä painottaa.

Ääninäytteleminen käy urheilusta

Kolme vuotta kestäneen prosessin alkupäässä on käsikirjoitus. Sen jälkeen äänitetään dialogit. Keisarin salaisuudessa kuullaan muiden ääninäyttelijöiden ohella Krisse Salmista ja Jukka Puotilaa.

Alasta jotain tietäville ei ole yllätys kuulla, että ääninäytteleminen on varsin fyysistä puuhaa. Siitä huolimatta on hurjaa nähdä silmiensä edessä, miten imitaattorit Heikki Hilander ja Mika Ala-Pajula eläytyvät moninaisiin rooleihinsa. Molemmat vaihtavat lennossa hahmosta toiseen, ja kyllä, Tarjan ääni tulee todellakin miehen suusta. Hyytiä kertoo, että nauhoitusten loputtua studion matossa oli Hilanderin kohdalla iso painauma.

- Paavo toistaa niin paljon asioita, että oli pakko sitten toistaa sitä jalan polkemistakin ja liikkumista, Hilander puolustautuu.

Elokuvan nuorin näyttelijä on 2-vuotias Anna Bentley, joka näyttelee ikäistään löytölasta Hömppää. Anna valmistautui rooliin Paavo- ja Sauli-lelujen avulla, jotka olivat mukana nauhoituksissakin. Paavo on pieni, karvainen apina, Sauli taas monikätinen avaruushirviö, joille Anna syötti mustikkapullaa silloin kun makeaa ei mennyt omaan suuhun. Nuori neiti on itse edelleen autuaan tietämätön, että esiintyy elokuvassa. Syvällisiä roolitulkintakysymyksiä on siis turha esittää.

Lavastuksessa on espanjalaisia vaikutteita

Kun dialogileikkaus on suoritettu ja niin sanottu teleplay on valmis, on koko elokuva jo kuultavissa.

- Siinä vaiheessa tuntui, että elokuva on oikeasti syntymässä, Hyytiä toteaa.

Äänen pohjalta aletaan rakentaa ensin lavastusta ja puvustusta, joiden jälkeen seuraa varsinaisten hahmojen mallinnus. Keisarin salaisuuden kohdalla kyse on pitkälti uudelleenmallinnuksesta, sillä pohjalla ovat tutut Itse Valtiaiden hahmot. Paavosta tehtiin paljon harteikkaampi, "shrekmäisempi", kuin tutusta Lipposesta. Tarjassa taas korostettiin naisellisuutta, ja Erkin asento rentoutui entisestään, esittäähän ministeri Keisarin salaisuudessa kylän ainoaa oppinutta, ylioppilasta.

Lavastuksesta puhuttaessa Hyytiä kuulostaa erityisen ylpeältä. Espanjalaisen Antonio Gaudin orgaanisista muodoista inspiraationsa saanut lavastus näyttääkin still-kuvissa hienolta pintarakenteita myöten.

- Jokaisen naulan ja sauman on suunnitellut joku, Hyytiä painottaa.

Pukusuunnittelija Jouni Mervas kertoo videon välityksellä, että vaatetuksen suunnittelu animaatioon muistuttaa paljon tavallisen, "oikean" vaatemalliston suunnittelua. Villavaatteiden pintarakenne on peräisin vihreä-harmaasta neulepiposta, nahkavaatteiden materiaali on saatu aikaan skannaamalla koneelle kahden erilaisen nahkavyön pintoja.

Animointi onnistuu pienellä porukalla

Varsinaisesta vuoden kestäneestä animointiprosessista kertoo tarkemmin Anima Vitae -yhtiön Luca Bruno. Lyhyt demonstraatio saa tietokoneavusteisen animaation näyttämään vaivattomalta. Vertailun vuoksi kuitenkin kerrottakoon, että animoinnista suoriutuminen yhdeksän animaattorin voimin on pienoinen ihme. Uusimmassa Asterix ja viikingit -piirretyssä heitä oli mukana satoja.

Animointi-ohjelman kirjastoihin on tallennettu perushahmojen lisäksi ympäristöjä eli lokaatioita. Lisää käyttövalmiita perusilmeitä, -asentoja ja -liikeratoja syntyy koko ajan. Ensin animoidaan suuret liikeradat, joiden perusteella tehdään kohtausten raakaversiot. Ohjaaja kehittää ja muokkaa kohtauksia edelleen yhteistyössä animaattoreiden kanssa, ja kun lopputulos miellyttää, siirrytään animoimaan ilmeitä ja suun liikkeitä. Raakaversiota kuitenkin käytetään vielä lopullisen elokuvan leikkaamisessa.

Kärsivällisyys palkitaan

Lehdistötilaisuuden päätteeksi Hyytiä muistuttaa, että vaikka paljon on valmiina, on paljon vielä tekemättä. Musiikin nauhoitukset ovat juuri alkaneet ja niiden pitäisi valmistua elokuun aikana. Foleyt eli piste-efektit ovat myös teossa. Tämä tarkoittaa konkreettisimmillaan sitä, että tuotannon foley-taiteilija kävelee käsillään studiossa korkokenkä toisessa kädessään. Jälkituotannossa karsitaan myös pois pikkuvirheet ja mokat. Jotkut johtuvat inhimillisistä erheistä, monet kuitenkin käytetystä tekniikasta ja ohjelmista.

Kolmen vuoden työn läpikäyminen puolessa tunnissa antaa luonnollisesti aivan väärän kuvan animaation tekemisestä. Suuri osa työstä on aikaa vievää miettimistä, hiiren naputtelua ja kokeilemista. Tietokoneen käyttö mahdollistaa paljon, myös viime hetken isot korjaukset, kuten kameran liikkeiden muutokset.

- Toivottavasti mitään suurempaa ei kuitenkaan tarvitse muuttaa enää, Hyytiä lopettaa toiveikkaasti.