INTUITIIVISTA ELOKUVAN TEKOA - osa 1: Umurin toinen tuottaja Nina Koljonen

Kai Lehtisen ohjaama Umur pohjautuu Petter Sairasen kirjaan Sähköllä valaistu talo. Luettuaan kirjan viitisen vuotta sitten Lehtinen halusi tehtävän siitä elokuvan ja kun sopivaa ohjaajaa ei vuosien odotuksesta huolimatta löytynyt, päätti mies ohjata elokuvan itse. Lehtinen ystävystyi Sairasen kanssa ja löysi hänestä sielunveljen, jonka kanssa alkoi työstää käsikirjoitusta. Kaksikko sai työlleen tukea Elokuvasäätiöltä ja kun käsikirjoitus alkoi valmistua, mukaan tuli tuotantoyhtiöksi Fantasiafilmi. Säätiön lisäksi rahoittajana toimi myös TV 1.

Lehtisen luomus

Elokuvasäätiön tuotantopäätös siunasi Umurin teon ja asetti elokuvalle tuotannolliset raamit kuvausajan, -paikkojen ja näyttelijöiden suhteen. Nämä olivat kuitenkin jo selviä asioita Lehtiselle, jonka näkemyksiä tuotantoyhtiön taholta myös kunnioitettiin, tietää kertoa elokuvan toinen tuottaja Nina Koljonen:

- "Umur on pitkälle Lehtisen luomus. Me muut olemme tärkeitä tekijöitä, mutta kaikki olemme tukeneet hänen näkemyksiään."

Elokuvien tuotannossa ei tekijälle anneta aina tällaista taiteellista vapautta. Tällä hetkellä Lapissa porokeisari Moskua näyttelevän Kai Lehtisen esikoisohjaus olisi kaupallisella rahoituksella jäänyt toteutumatta, sen verran epämääräisestä käsikirjoituksesta oli kysymys. Umur lihallistuikin elokuvaksi vasta kuvausvaiheessa. Tuottajalle tämä on aina riski varsinkin ennalta arvaamattomissa luonnonoloissa vailla tarkkaan valmisteltua käsikirjoitusta.

- "Esikoisohjaajan luotsaaminen on tuottajalle aina riski tietyllä tavalla, mutta kun se luottamus saadaan syntymään, että ohjaajalla on vilpitön halu ja kyky tehdä tämä elokuva, niin asioista pystytään sopimaan."

Ristiriitaista vastaanottoa

Vanhana tuotantoyhtiönä Fantasiafilmillä oli myös kokemusta ja tietotaitoa ottaa vastuu elokuvan onnistumisesta niin rahoittajan kuin tekijän itsensä silmissä unohtamatta myöskään katsojia. Pienimuotoisena elokuvana Umur on välttynyt kompromisseilta ja miesten tekemänä rakkauselokuvana se eroaa myös kotimaisen elokuvan viime vuosien totutusta tarjonnasta. Koljonen arveleekin Umurin saavan ristiriitaisen vastaanoton:

- "Tulee olemaan ihmisiä, jotka rakastuvat tähän elokuvaan aivan heti. Ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät hyppää tämän elokuvan kyytiin ja ehkä jäävät jopa kylmäksi tästä, mutta en usko silti, etteikö heissäkin heräisi ajatuksia, joita tämä elokuva herättää. Joissakin ihmisissä tämä elokuva saattaa herättää myös raivoa, että miksi tässä tapahtuu näin - miksi tässä ei ole järkeä tietyssä mielessä. Sekin on hyvä tunne siinä mielessä, että elokuva on kuin elämä itse. Ei elämässäkään ole mitään järkeä, ei sitä voi suunnitella."

Umurin kaltaiseen elokuvaan ei voi huijata katsojia, tämä on tiedostettu jo tuotantoyhtiössä. Valtavalla massamarkkinoinnilla ei Koljosen mielestä elokuvasta kyettäisi luomaan oikeaa kuvaa ja parhaiten Umur saakin katsojansa todennäköisesti suusta suuhun -menetelmällä. Mainoksia ja mielikuvia enemmän Umurissa ratkaisee sisältö.

- "Uskon, että suurin osa katsojista on sellaisia, jotka haluavat rauhoittua ja hetkeksi hiljentyä ja kokea jotain erilaista. Tämähän on hyvin omintakeinen elokuva ja tietyllä tapaa hiukan epätrendikäskin. Suurimmat kiksit saavat ne henkilöt, jotka nauttivat luonnosta."

Näyttelijästä ohjaaja

Kai Lehtinen tunnetaan näyttelijänä ja välttämättä harppaus kameran edestä kameran taakse ei aina onnistu. Koljonen luonnehtii Lehtistä kuitenkin hienoksi ohjaajaksi, sillä miehellä on jalat lujasti maassa. Hänellä ei ole olemassa mitään hierarkiaa ja kaikki uskaltavat lähestyä miestä ohjaajana ja kysyä tyhmiäkin.

- "Kaitsu halusi tehdä tuotannosta itse elokuvan oloista, pientä. Työryhmä oli pieni ja näyttelijöitä vähän. Se tapa, jolla hän työskenteli näyttelijöiden kanssa perustui intuitioon - sekä hänen omaansa että näyttelijöiden. Ja sitten kun hänellä on niin valtavan iso kokemus näyttelemisestä itsellään, niin hän jakoi sen mielellään muiden kanssa. Siitä oli valtava apu varmasti näyttelijöille itselleen - turvallinen olo."

Tuottajan kauhuainekset

Umur oli erikoinen tuotanto, jossa oli nähtävissä kaikki tuottajan kauhuainekset: esikoisohjaaja, mennään kauas, epävarmat olosuhteet ja vain raamimainen käsikirjoitus ohjenuorana. Kaikilla oli kuitenkin vankka usko Koljosen mukaan siitä, että tiedettiin mitä oltiin tekemässä:

- "Ei kuvauksissa ollut kertaakaan sellaista tilannetta, että ei olisi tiedetty mitä tehdään, mutta tietysti se voi olla jollekin tuotantopäällikölle hilseen paikka, kun hän ei saa niitä hienosti piirrettyjä kuvasuunnitelmia ja käsikirjoitusta, jossa jokainen dialogin pätkä ja tunnetila näkyy, vaan pitää luottaa siihen, että meillä on paikka, ihmiset, käsikirjoitus suuntaa antavana ja kaikki tarvittava sälä, ja sitten tehdään sen mukaan. Iso tekijä oli myös luonto, eli emme olisi hirveän tarkkoja suunnitelmia voineet tehdäkään. Annettiin sillekin roolihenkilölle oma paikkansa ja hän saneli sitten omat sääntönsä myös."

Lehtisen itsensä mukaan elokuva kasvoi sitä mukaa kun sitä tehtiin. Erityistä kasvamista ohjaajana Koljonen ei kuitenkaan Lehtisessä nähnyt, sillä hänellä oli tarvittava visio ja valmius jo alusta asti. Pikemminkin työryhmä, jossa kaikki ovat useasti vieraita toisilleen, kasvoi ja yhtenäistyi. Tätä kautta tekeminen helpottui.

- "Kuvaamisesta tulee aina vain helpompaa, kun kaikki jo tietävät miten tätä tehdään, koska se oli muillekin uutta, tehdä näin tätä elokuvaa."

Kronologisesti kuvattua

Kuvaukset tehtiin mahdollisimman kronologisesti eli kuvattiin samassa järjestyksessä kuin ne nähdään valkokankaallakin. Tämä mahdollisti elokuvan kehittymisen, mikä näkyy myös lopputuloksessa. Kaikkea ei kuitenkaan voitu kuvata täysin kronologisesti, koska paikat ja vuodenajat vaihtuivat. Kuvausten välissä asiat myös prosessoituivat, kun Lehtisen omat luontokokemukset vielä muuttivat tai toivat kokonaan uusia kohtauksia.

- "Luulen, että Kaitsulla se isoin arvioinnin ja kasvun paikka oli siinä vaiheessa, kun elokuvaa leikattiin, jolloin hän joutui miettimään, jos kaikki ei mahdukaan elokuvaan. Siinä tuli sitä karsintaa ja elokuvan viestiä joutui miettimään vielä kerran, että mitä tällä haluaa sanoa."

Umur on elokuva, joka kertoo hetkistä. Se kasvaa ja paranee loppua kohden, minkä Koljonen näkee juuri Umurin vahvuudeksi:

- "Se mikä elokuvasta jää lopuksi mieleen, on niin iso tunnekokemus, että sitä viestiä vie eteenpäin… katsoja."