Bodomin salaliitto

Bodomin järven kolmoismurhien käsittely mediajulkisuudessa on oikeudenkäyntiprosessin lopullisesti ratkettua hiljalleen hiipumassa. Tästä huolimatta yli neljäkymmentä vuotta vanha rikosmysteeri tuntuu edelleen mieliä kiehtovalta, synkältä arvoitukselta.

Tapaus on saanut kirjavan joukon asiantuntijoita ja tutkijoita esittämään yhä mielikuvituksellisempia teorioita murhien taustoista. Ehkä tunnetuimpana esimerkkinä tästä on hiljattain edesmenneen professori Jorma Palon aiheesta julkaisemat paljastusteokset, kuten vuonna 2003 ilmestynyt Bodomin arvoitus. Teoksen ehkä tärkein anti tiivistyy siihen olettamukseen, että tapaukseen kytkeytyy suuri ja vaikutusvaltainen salaliitto.

Palon mukaan murhien takana oli mitä todennäköisimmin saksalaissyntyinen Hans Assmann, joka toimi Suomessa vakoojana. Kylmän sodan aikaisessa Suomessa murhaajan identiteetti pidettiin kuitenkin poliittisista syistä salassa. Tämä lähinnä pamfletiksi luokiteltava julkaisu muodostaa höllän taustan Tapio Piiraisen Venla-palkitulle tv-elokuvalle Bodomin legenda (2006), joka ensiesitettiin ykkösen Kotikatsomossa joulukuussa 2006.

Bodomin legenda alkaa vuoden 1960 alusta, jolloin Suomessa eletään kriittisiä vuosia Neuvostoliiton vaikutuspiirin alla. Maassamme harjoitetaan suurvaltojen välistä laajaa vakoilutoimintaa, ja kumpikin osapuoli kerää välikäsiä, kun hämäräkauppoja tehdään puoleen ja toiseen. Helluntaina tapahtuva kolmoismurha käynnistää kulissien takaisen ketjureaktion, jonka vaikutukset johtavat aina presidentti Kekkoseen asti. Komisario Ilmari Hallanheimo (Pekka Huotari) joutuu yhdessä apulaispoliisipäällikkö Oiva Kedon (Juha Muje) kanssa ratkomaan yhä omituisemmaksi ja pimeämmäksi osoittautuvaa tapausta. Ilmari saa myös katkerasti huomata, että hänen rakastettunsa Irene Kottarainen (Niina Nurminen) pelaa kieroa peliä Neuvostoliiton suurlähetystön agenttien kanssa.

Tv-elokuvassa ei viisaasti lähdetä osoittelemaan suoraan kuka oikeasti oli Bodom-murhien takana, vaan järven rannan puistattavat verikekkerit jäävät sivurooliin jännitysnäytelmää ratkottaessa. Juonta kuljetetaan nykien eteenpäin, perustunnelman ollessa sekoitus jännitystä ja mustaa huumoria. Tapio Piiraisen Bodomin legenda on ansainnut keskitason suosionosoitukset kunniamaininnalla, joten elokuvalle myönnetty Venla-palkinto on tullut ihan ansaitusti. Piirainen onnistuu työporukoineen rakentamaan Bodomin murhien ympärille täysin kelvollisen, vaikkakin hieman yllätyksettömän film noir -vaikutteita hyväksi käyttävän toimintaelokuvan.

Pidin itse erityisesti hyvin rakennetusta ja uskottavasti toteutusta miljöökuvauksesta. Lavasteet, musiikki, vaatteet ja monet muut yksityiskohdat välittävät aidon tuntuista ajan henkeä 1960-luvun alun Suomesta. Ehkä turhankin alleviivaavasti elokuva on vielä tehty mustavalkoiseksi. Joissain loppupään kohtauksissa tekijöiltä loppuvat valitettavasti vitsit ja ratkaisu kurotaan pikavauhtia kasaan.

Lisämateriaalina dvd-painoksella on Piiraisen lyhyt haastattelu A-studiossa, jota taustoittamassa on tuokiokuvia myös filmauspaikoilta. Ohjaaja puhuu tiukan asiallisesti, kuten kunnon ammattilaiselta sopii odottaa. Murhamysteerin taustoihin hän ei ota suoraan kantaa, mutta laittaa silti komisario Ilmari Hallanheimo pohtimaan arvoituksellisesti puolestaan: "Tappaja on umpihullu tai sitten se tuntee uhrit".

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä