Posti kulkee kun Kusti polkee

Posti kulkee kun Kusti polkee

Esikoisohjauksellaan Dances with Wolves seitsemän Oscar-palkintoa voittanut ja runsaasti arvostusta ohjaajana niittänyt Kevin Costner jatkaa ohjaajanuraansa tulevaisuuteen sijoittuvalla westernillä The Postman - Tulevaisuuden sanansaattaja. Costnerin toinen ohjaustyö konkretisoi tunnetun totuuden: mainetta edellisessä elokuvassa niittänyt ohjaaja ei voi luottaa vain nimensä kantovoimaan - asema elokuvaohjaajien tähtitarhassa on lunastettava yhä uudelleen jokaisella uudella elokuvalla, kerta kerran jälkeen.

Tulevaisuuden sanansaattaja osoittautuukin pettymykseksi. Aikaisemmasta ohjauksesta tutut jylhät maisemakuvaukset eivät kauan pysty piilottamaan totuutta: elokuvan heikko ja yksiselitteinen juoni sekä heikot roolisuoritukset eivät jaksa ylläpitämään kiinnostusta kolmetuntiseen eepokseen - tasoero aiempaan ohjaukseen on huomattava. Elokuva perustuu David Brinnin vuonna 1985 kirjoittamaan samannimiseen romaaniin.

Vuosi 2013 - maailmanlopun jälkeinen maailma. Tuntemamme maailma on kadonnut. Sivilisaatioiden rakenteet ovat murskautuneet. Yhdysvallat on sisällissodan seurauksena hajonnut eristyksissä oleviin kyläyhteisöihin. Teknologia on hävinnyt. Maailma on palautunut keskiaikaiseen feodaalijärjestelmään, jossa hallitsijoilla ja hallittavilla ovat omat selkeät paikkansa. Keskushallinnon ja lain puuttuessa vallasta tavoittelevat yksittäiset armeijat, fasistiset holnistit. Maailma on vahvojen ja puhdasveristen. Hallittavien kohtalona on totella ja sopeutua ...tai kuolla. Arkielämä on kärsimystä, epätoivoa ja jatkuvaa taistelua elämästä. Yksinäinen mies saapuu kaupunkiin ja tuo mukanaan toivon paremmasta.. toivon järjestyksestä.

The Postman - (c) 1997 Warner Bros

Sitä samaa, sitä samaa...

Tulevaisuuden sanansaattaja kertoo periamerikkalaisen sankaritarinan - tarinan, joka on kerrottu valkokankaalla tuhanteen ja taas tuhanteen kertaan. Elokuva tarkastelee mahdollista tulevaisuutta menneisyyden avulla. Historian suuret sankarit ratkaisevat ongelmat perinteisten tarinoiden mukaisesti myös tulevaisuudessa. Suurmiehet yhdistävät Amerikan kansan vetoamalla "suureen pelastusoppiin" - demokratiaan, vapauteen ja järjestykseen. Vetoomus on kuultu valkokankaalla yhä uudelleen ja uudelleen... Niin myös nytkin. Tulevaisuuden sanansaattaja ei tuokaan mitään uutta vanhaan tarinaan, korkeintaan harvinaisen hitaan kerrontamuodon kiron - Kevin Costner tarvitsee kolme tuntia kertoakseen saman tarinan, jonka esittämiseen esimerkiksi George Milleriltä kului puolitoista tuntia (Mad Max 2: The Road Warrior) ja John Miliukselta kaksi tuntia (Red Dawn). Maailmanlopun jälkeinen maailma on Costnerin jäljiltä puuduttava - ja niin vanhan ja tutun kaltainen.

Tulevaisuuteen sijoittuva Tulevaisuuden sanansaattaja hakeekin voimavaransa ehkä perinteisimmästä amerikkalaisesta lajityypistä, lännenelokuvan perinteestä. Elokuva esittää tulevaisuudessa tapahtuvan lännen (uudelleen)valloittamisen alkeellisen postijärjestelmän rakentamisen avulla - järjestelmän muodostavat yksittäiset henkilöt, jotka ottavat vastuun vaikeinakin aikoina. Posti kulkee jälleen ratsuilla mieheltä miehelle ja mieheltä naiselle. Lännen valloittamisesta vastaavat nuoret kansakunnan toivot, jotka uskovat empimättä asiansa pyhyyteen. Edes henkilökohtaiset uhraukset eivät saa estää vanhan Amerikan uudelleenluomista.

Uutta järjestystä vastustavat menneisyyden intiaanit ovat tulevaisuudessa korvautuneet "oikeistofasistisilla" klaaneilla, jotka taistelevat sekasorron ja anarkian puolesta. "Pahikset" ovat laumasieluja, jotka pyrkivät hakemaan henkilökohtaista kunniaa ja asemaa itsevaltaisesti hallituissa feodaaliarmeijoissa. Perusasetelma onkin entisellään perinteisimmistä westerneistä: elokuvan juoneen kuuluvat vastakkaisasettelut "hyviksien" ja "pahiksien", sekasorron ja järjestyksen, yksilöllisyyden ja massojen välillä. Juoni- ja tarinakerronta ovatkin elokuvassa valitettavan perinteisiä: taas sitä samaa... Samaa tavaraa samassa paketissa.

Posti kulkee kun Costner polkee - oodi postilaitokselle ...ja Costnerille!

Tulevaisuuden sanansaattajan perusteemana on historian kehittyminen yksittäisten henkilöiden kautta, yksilö sankarina ja tiennäyttäjänä suurille massoille. Kaaokseen ajautunut maailma tarvitsee yksittäisiä sankareita ja sankarittaria johtamaan kansoja ja kansakuntia kohti parempaa huomista. Elokuvan mukaan kansakunta kaipaa Kevin Costnerin kaltaisia kirkasotsaisia ja pyyteettömän hyviä ihmisiä pelastamaan maailma anarkialta.

Tulevaisuuteen sijoittuva eepos ammentaa sankaritarinansa ja "kantavat" voimansa menneisyydestä, tarkemmin sanottuna Yhdysvaltain mytologisoidusta menneisyydestä, 1800-luvun rajaseutumytologiasta. Tulevaisuuden sanansaattaja voidaankin nähdä (ja tulee nähdä, elokuvan katsomista en kuitenkaan suosittele) tulevaisuuteen sijoittuvana lännenelokuvana. Aiheeseen Costner oli tutustunut jo vuonna 1995 valmistuneessa Kevin Reynoldsin ohjaamassa elokuvassa Waterworld. Yksinäinen mies näyttää tien uuteen aikaan ja uuteen maailmaan.

Kevin Costnerin päänäyttelemä hahmo muokkautuu elokuvassa Tulevaisuuden sanansaattaja sattuman kautta yksittäisestä harhailijasta ja omaneduntavoittelijasta vastuuta kantavaksi johtajaksi ja eläväksi legendaksi. Elokuva onkin kasvutarina narrista herraksi ja miehestä sankariksi. Yksittäinen henkilö nostetaan elokuvassa kaikkien amerikkalaisten perusarvojen edustajaksi, sankari edustaa vapautta ja yksilöllisyyttä, järjestystä ja demokratiaa, lyhyesti sanottuna amerikkalaisuutta.

Costnerin esittämään tulevan "menneisyyden sankarihahmoon" on kerätty arvoja, joita elokuvan päänäyttelijä on halunnut samaistaa itseensä jo aikaisemmissa Yhdysvaltojen kaukomenneisyyttä tarkastelevissa roolisuorituksissa (Wyatt Earp ja Dances with Wolves). Elokuva kaatuukin juuri mytologisen hahmon rakentamiseen. Elokuva muodostuu äärimmäisen puuduttavaksi kerronnaltaan ja aiheenkäsittelyltään. Sen ylipaatoksellinen kerronta Amerikan menneisyyden sankareista saa suurimmankin amerikkalaisia arvoja kannattavan henkilön poistumaan elokuvateatterista häpeissään päätään pudistellen. Tulevaisuuden sanansaattajan tarjoama totuus sankareista on liian puhdas ja alleviivaava. Myös tulevaisuuden maailmassa on vain mustaa ja valkoista. Ei ole sijaa harmaudelle.

Tulevaisuuden sanansaattaja tarjoaakin päänäyttelijänsä avulla paatoksellisen amerikkalaisen sankarihahmon, kertomuksen henkilöstä joka haluaa yhdistää kansan rauhan ja järjestyksen sanomalla. Sanansaattajan sanoman taakse asettuvat heikkoina pidetyt ja sorretut yhteiskuntaryhmät. Naiset ja lapset tarttuvat aseisiin taistellakseen tähtilipun alla yhteistä vihollista vastaan, Vietnamin sodan veteraani saa vihdoinkin oikeutetun asemansa yhteiskunnassa vapauden puolustajana. Elokuva tarjoaa Amerikan syntytarinan tulevaisuuteen sijoitettuna, sijansa kehitystarinassa nyt saavat kaikki - eivät vain perinteiset valkoiset sankarit. Historia on vihdoinkin "meidän" yhteinen historiamme.

America, The Beautiful...

Aika on ohitse John Miliuksen maalaamille punaisille painajaisille neuvostojoukkojen miehittämästä Pohjois-Amerikasta. Enää kommunismin peikko ei ole sytyttämässä tähtilippua tuleen ja aivopesemässä amerikkalaisia pyhistä ajatuksistaan näyttämällä keskitysleireillä propagandaelokuvia. Kylmän sodan laimentuminen ja lopulta sen päättyminen Neuvostoliiton hajoamiseen loivat uusia haasteita Hollywood-elokuvalle: Mistä luoda vastavoimat amerikkalaisille ihanteille? Miten luoda maailmanlopun jälkeinen maailma jos ei ole napin painajia ja jos ei ole tähtilippujen polttajia? Aina ei ole odotettavissa ulkoavaruuden "herrarotua" tuhoamaan ja orjuuttamaan maailmaa.

Tulevaisuuden sanansaattajan mielenkiintoisin anti (itseasiassa sen ainoa mielenkiintoinen ajatus) on sen tarjoama viholliskuva. Elokuvassa vihollinen on tullut yhteiskunnan sisältä, amerikkalaisesta yhteiskunnasta, missä se on vain väijynyt tilaisuuttaan. Kommunismin uhan väistyttyä elokuva nostaakin suurimmaksi tulevaisuuden uhkakuvaksi äärioikeistolaisuuden. Yhdysvallat on hajautunut sisällissodan seurauksena vanhaa Amerikkaa halveksivien, hyvin rotutietoisten ja keskushallintoa vihaavien oikeistolaisten holnistien taistelukentäksi. Tärkeää uudessa maailmassa on vain voima ja kuuluminen voimakkaisiin - heikkous ja sääli ovat vain sairautta, josta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä.

Kritiikki kohdistuukin liittovaltiota arvostelevia äärioikeistolaisia ryhmittymiä kohtaan - liike rinnastetaan elokuvassa kommunismiin erittäin voimakkaasti. "Äärioikeistolaista" tulevaisuutta kuvaavat kohtaukset tuovatkin mieleen John Miliuksen elokuvassa Red Dawn ennustamat painajaiskuvat totaalitaarisesta väkivaltayhteiskunnasta, jossa yksilöille ei ole sijaa. Elokuvan esittämän totuuden mukaan kommunistien ja oikeistolaisten välillä ei ole eroa - aikaisemman vihollisen "myyviksi" koetut menetelmät ovat muokkautuneet oikeistolaisten asearsenaaliksi sen käydessä hyökkäykseen amerikkalaisia arvoja vastaan. Mutta onneksi myös maailmanlopun jälkeisessä maailmassa on ihmisiä, jotka ymmärtävät vanhojen aatteiden paremmuuden... ja tulevaisuuden "saippuaooppera" voi alkaa.

Vanhassa vara parempi!

Kevin Costnerin ohjaama Tulevaisuuden sanansaattaja tarjoaa katsojalleen puuduttavan katsomiskokemuksen. Heikko juonikerronta, elokuvan turha ajallinen venyttäminen ja jatkuva paatoksellinen amerikkalaisuuden ylistys tekevät elokuvasta raskastempoisen ja tylsän. Science-fiction -elokuvista kiinnostuneille elokuva osoittautuu varmasti vielä voimakkaammaksi pettymykseksi: tulevaisuus esitetään Amerikan rajaseudun valloittamisena, tulevaisuuden westerninä.

Maailmanlopun jälkeisistä ajoista kiinnostuneille voisikin hyvällä omalla tunnolla ehdottaa Tulevaisuuden sanansaattajan sijasta turvautumista George Millerin Mad Max -elokuviin. Ne tarjoavat samankaltaisen maailman ja samankaltaisen lähtötilanteen - mutta jylhän maiseman lisäksi ne tarjoavat myös juonen ja mielenkiintoisen henkilögallerian.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 4 henkilöä