Kiukun parempi puoli valkokangas

Kiukun, masennuksen ja alkoholismin, itsetuhoisen ja epäsosiaalisen käytöksen parempi puoli? Nähtyään Mike Binderin erinomaisen draamakomedian Kiukun parempi puoli, jää oikein miettimään onko keskushenkilö Terry Wolfmeyerin (Joan Allen) vihassa itsessään jotakin parantavaa. Vai onko niin, että elämän hyvät asiat hiipivät alkoholisoituvan perheenäidin elämään takaovesta, puolivahingossa?

Elokuvan tarina alkaa samalla hetkellä kuin Terryn alamäkikin. Herra Wolfmeyer jättää eräänä päivänä saapumatta töistä kotiin. Isukkia ei kuulu seuraavanakaan päivänä. Käy ilmi, että hän on lähtenyt nuoren ruotsalaisen sihteerikkönsä matkaan. Neljän enemmän tai vähemmän teini-ikäisen tyttären raivostunut ja pettynyt äiti ratkeaa juomaan.

Onneksi tämä on vasta juonen lähtötilanne, ja onneksi ohjaaja-käsikirjoittaja Binderin elokuva on muutakin kuin kuvaus alkoholin ja keskiluokkaisen perheidyllin yhteentörmäyksestä. Terryn elämään ilmestyy uusi mies, naapurissa viinaa vielä rankempaan tahtiin kiskova, Kevin Costnerin esittämä entinen baseball-tähti Denny Davies. Tämä rahoittaa ottamistaan sainaamalla pesäpalloja ja vetämällä paikallisen radioaseman epämääräistä puheohjelmaa. Denny on tilanteensa hyväksynyt elämäntapajuoppo, joka ilmeisesti on katsellut naapurinrouvaa jo jonkin aikaa.

Kiukun paremman puolen keskeinen jännite syntyy Wolfmeyereiden uuden arjen muodostumisen ja äitiä vanhassa kiinni pitävän katkeran juopottelun välille. Binder kiertää viinan kiroista varoittavat moraalisaarnat sikälikin, että perheen elämä ei hajoa, vaikka äiti hajoaakin. Tyttäret jatkavat kukin omaa elämäänsä, oli äiti sitten tanssikouluun menosta tai Dennyn puolipedofiilin tuottajan (mainion säälittävä Binder itse) kanssa heilastelusta mitä mieltä hyvänsä.

Denny taas on Terrylle sekä rasite että mahdollisuus aivan uuteen, puoliboheemiin elämänvaiheeseen. Mies tietää koko elokuvan henkilöistä selvimmin mitä haluaa, mutta Terryn on vaikea unohtaa karannutta miestään.

Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta Kiukun parempi puoli välttää juupas–eipäs -soutamisen ja huopaamisen annostelemalla juonen saumoihin jatkuvasti hyvinkin äkkiväärää komediaa. Naurukaan siis ei poistu elämästä perheen joutuessa kriisiin. Ajatus on virkistävä.

Koko Binderin ensemble on vahvassa vedossa. Ohjaaja on kertonut kirjoittaneensa tarinan nimenomaan Allenia varten. Kevin Costner onnistuu arkinuhjuisuudessa yllättävän hyvin, ja nousevat Hollywood tähdet Erika Christensen, Evan Rachel Wood, Keri Russell ja Alicia Witt tekevät Terryn tyttäristä kokonaisia persoonia.

Juonen loppupuolen ennalta arvattavuus haitannee niitä, joilla sellaisesta on tapana pahastua. Loppuratkaisun selvyyden voi kuitenkin nähdä myös ohjaajan tarkoittamana. Katsoja tajuaa päähenkilöiden tragikoomisuuden parhaiten ollessaan sen ratkaisevan askeleen heitä edellä.