Mindhunters valkokangas

Rennyn ohjaajan ura on parhaimmillaankin ollut tasaisen paksua ja riskitöntä viivalentoa. Vastapainona onkin sitten muutama karmea floppi. Viimeisin moottoriurheilun savunkatkuun tukehtunut Driven herättää enää lähinnä säälin sekaisia puistatuksia. Rehellisyyden nimissä Renny on kuitenkin ollut mukana tekemässä myös laatukamaa. Toistaiseksi parhain osoitus tästä on edelleen kulttimainetta nauttiva rockkomedia Ford Fairlane. Herrasmiesohjaajan hääräilyt Manaajan uudelleenjulkaisun loppumetreillä herättävät varmasti tällä hetkellä eniten kiinnostusta, mutta välipalana meille tarjotaan väljällä sarjamurhateemalla ratsastava Mindhunters.

Elokuvassa pääosaan nostetaan FBI:n sarjamurhaajien profiloijat. Joukko agentteja lähetetään koulutukseen syrjäiselle armeijan käyttämälle saarelle. Kurssin tarkoituksena on tarkoitus testata uusia, kokeiluvaiheessa olevia tekniikoita. Jotain menee kuitenkin pahasti pieleen, sillä oikea sarjamurhaaja on soluttautunut koulutettavien joukkoon. Pölyttyneistä salapoliisitarinoista lainatun kaavan mukaisesti päähenkilöt tulevat yksi toisensa jälkeen murhatuiksi. Katsojan annetaan arvuutella kuka tekojen takana on ja millaisella motiivilla hän on liikkeellä. Vainoharhaisen tunnelman vallitessa agentit kyttäilevät toisiaan aseet ojossa.

Mindhunters ei ole pelkästään yliteknisesti toteutettu Agatha Christie -sovitus. Elokuvan yhteydet tietokonepelimaailman kuvastoihin ovat niin ilmeiset, että välillä lavastuksista voi suorastaan arvata mitkä pelit ovat kummitelleet taustalla. Muista taustavaikuttajista mainittakoon suositut tosi-tv-ohjelmasarjat, joissa tärkeänä mausteena on toisten ihmisten heikkouksilla pelleileminen. Elokuvassa henkilöhahmot jäävät kuitenkin hyvin yksiulotteiseksi ja heikkouksien analysointi jää lähinnä yksittäisten viitteiden varaan. Yksikään päähenkilöistä ei ole tästä syystä mitenkään erikoisen maininnan arvoinen. Katsojaa tosin patistellaan epäsuorasti pohtimaan onko kaikki elokuvassa tapahtuva pelkkää simulaatiota ja nousevatko oudolla tavalla kuolleet hahmot ylös loppumetreillä.

Tuotantobudjetti on pidetty näköjään sopivasti aisoissa, koska toiminnalliset osuudet eivät ole kovin häikäiseviä. Rennyn tavaramerkiksi muodostuneet pyrotekniset ilotulitukset puuttuvat lähes kokonaan. Rennyn ystäville Mindhunters tarjoaa sellaista puoliksi pureksittua peruskauraa, jota katselee mielellään kesän helteillä silmät puoliksi ummistettuna. Suomen lipun bongaaminen tuo jälleen katsomiseen lisää jännitystä. Kotimaisuusastetta nostaa musiikkipuolesta kiitettävällä tavalla huolehtinut Tuomas Kantelinen. Ulkopuoliset voivat pelkästään kohauttaa olkapäitään ja hakea jotain parempaa katsottavaa. Sarjamurhaaja-tematiikasta enemmän pohdiskelevampaa otetta tarjoaa tällä hetkellä ainakin Campionin Kuka pelkää pimeää? Käykää katsomassa ennen kuin katoaa ohjelmistosta.