Aikamme parhaita Shakespeare-tulkintoja
William Shakespearen klassisin tragedia, Hamlet, esitettiin ensimmäisen kerran 1600-luvun alussa. Siitä lähtien mestariteos on ollut englanninkielisen kirjallisuuden luetuimpia, tutkituimpia, esitetyimpiä ja tulkituimpia tarinoita, mitä on koskaan kirjoitettu. Jokainen vuosisata ja jokainen vuosikymmen on tuottanut omat versionsa Tanskan prinssin traagisesta kohtalosta. Vuonna 1996 valmistui kuuluisan Shakespeare-näyttelijän, Kenneth Branaghin, ohjaama, käsikirjoittama ja pääosanäyttelemä William Shakespearen Hamlet, joka ei ole vain yksi parhaista Hamlet-tulkinnoista, vaan ylipäätään yksi parhaista Shakespeare-filmatisoinneista koskaan.
© 1998 Castle Rock
Tanskan prinssin, Hamletin (Kenneth Branagh), isä, Tanskan kuningas (Brian Blessed), on kuollut hämärissä olosuhteissa. Kuninkaan on murhannut hänen vallanhimoinen veljensä, Claudius (Derek Jacobi), joka on nostattanut itsensä kuninkaaksi ja nainut veljensä vaimon, Gertruden (Julie Christie). Hamlet saa kuitenkin vihiä rikoksesta, kun hänen isävainaansa haamu ilmestyy hänelle kostoa vaatien. Kohta Hamlet on täysin kostonhimoisten ajatusten riivaama. Hovissa Hamlet tekeytyy hulluksi ja yksin ollessaan häntä kiusaavat yleinen turhautuminen elämään sekä itsetuhoiset ajatukset.
Hamletin onnettomuuksien kierre alkaa, kun hän tappaa kiivastuksissaan korruptoituneen hovimies Poloniuksen (Richard Briers), rakastettunsa Ofelian (Kate Winslet) isän. Kun Ofeliakin tulee hulluksi ja hukuttautuu, hänen veljensä Laertes (Michael Maloney) vannoo kostoa ja laatii yhdessä Claudiuksen kanssa juonen Hamletin pään menoksi. Mikään ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja edessä on verilöyly samaan aikaan, kun Norjan nuori kuningas Fortinbras (Rufus Sewell) on tulossa joukkoineen vaatimaan Tanskan kruunua itselleen.
Branaghin unelmasta hieno katsomiskokemus
Hamletin saattaminen täydessä mitassaan valkokankaalle merkitsi Branaghille pitkäaikaisen haaveen toteuttamista. Lopullisella, lyhentämättömällä elokuvateatteriversiolla on pituutta rapiat päälle neljä tuntia, mutta tuon neljän tunnin ajan istumalihaksiaan kannattaa rasittaa, sillä 70 milliselle kuvattu Hamlet on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Hamlet, kuten itse näytelmäkin, kattaa ihmisten tunteiden ja tekojen koko kirjon. Siinä on seksiä, väkivaltaa, hulluutta, rakkautta, kostonjanoa, juonittelua, intohimoja, hellyyttä, ystävyyttä, politiikkaa, petturuutta ja epäluottamusta. Hamlet saa katsojansa nauramaan, itkemään, hurraamaan ja viheltämään. Hamletissa on paljon huumoria ja myös kunnon seikkailuhenkeä - viihdettä ja taidetta parhaimmillaan.
Hamletissa tulee hienosti esiin itse kirjailijan kynänjälki - millaista sisällön ajatonta rikkautta oman aikansa näkemyksellisin populaarikirjailia onkaan joskus saanut aikaan. Branagh kunnioittaa hienosti alkuperäistä tekstiä antaen sanan lumon viedä läpi koko elokuvan. Toisaalta Branagh ei ole arkaillut luottaa visuaaliseen ilmaisuvoimaan. Hamlet on alusta loppuun miltei henkeä salpaavan kauniisti kuvattu elokuva, joka pituudestaan ja puheestaan huolimatta soljuu vastustamattomasti eteenpäin kuva kuvalta. Sointuvat, väräjävät värit, hienot kuvakulmat ja kamera-ajot sekä upea puvustus takaavat Hamletin visuaalisen nautinnon. Erikoismaininnan arvoinen on iskevästi toteutettu näytelmäkohtaus, joka on muutoinkin Hamletin käännekohta: Claudius tajuaa, että Hamlet on päässyt hänen jäljilleen.
Upean kielen kruunaavat upeat näyttelijät. Lista on mahtava: mm. Branagh, Derek Jacobi, Julie Christie, Kate Winslet, Charlton Heston, Nick Farrell, Richard Briers, John Gielgud, Jack Lemmon, Michael Maloney, Timothy Spall, Robin Williams, Billy Chrystal ja Gerard Depardieu niin sivu- kuin päärooleissakin. Joukossa on monia Hollywood-tähtiä ja Branaghin pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Ehkä hienointa oli katsoa, miten vanha apinoiden planeetalla kävijä, Charlton Heston, näyttelijä-kuninkaan (Player-King) roolissaan todistaa edelleen olevansa voimainsa tunnossa, vaikka ikä alkaakin painaa. Tällaisen näyttelijäkaartin kokoaminen on eittämättä merkinnyt myös sitä, miten alan ammattilaiset ja veteraanit itse arvostavat Shakespearen tekstien suurta merkitystä ja ajattomuutta.
"Millainen nauta olen! Onhan uljasta, kun minä rakkaan murhatun isäni poika, jonka kostamaan vaatii helvetti ja taivas, seison tässä ja ulostan sanoja, sanoja ja kirouksia, jankutan kuin liikaa pantu huora, astutusori. Hyi häpeä! Phyi! Ajatelkaa nyt aivot. Olen kuullut että rikolliset, jotka istuvat teatterissa näytelmää katsomassa, järkyttyvät taiteesta sielunsa pohjaan saakka, tunnustavat siinä paikassa rikoksensa. Itse murha, jolla ei ole kieltä, alkaa puhua jollain ihmeellisellä elimellä. Minulla on nuo näyttelijät. Tahdon että esittävät isän murhan tapaisen sedälleni. Seuraan ilmeitä, sohaisen hermoon. Jos hän räpyttelee, tiedän, mitä teen. Aave, jonka näin, voi olla Saatana. Saatana kykenee ottamaan kauniin hahmon. Kyllä. Se voi käyttää hyväkseen masennustani ja heikkouttani, sillä on vahva ote juuri tällaisesta sielusta, jonka se tuhoaa. Nyt ovat tarpeen luotettavammat todisteet. Näytelmän ansa kuninkaan omantunnon sieppaa langoillansa."
Hamlet (William Shakespeare, Hamlet, Otava 1982, suom. Veijo Meri)
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä
Seuraava:
Armageddon
Arvostelu elokuvasta Armageddon.
Edellinen: Paulie
Arvostelu elokuvasta Paulie.