Mahtipontinen Poirot viiksineen valtaa valkokankaan

Maailman kuuluisimman yksityisetsivän Hercule Poirot’n (Kenneth Branagh) loma Istanbulissa keskeytyy, kun Poirot saa käskyn palata Lontooseen Kasslerin tapauksen pariin. Ystävänsä avustuksella Poirot saa paikan legendaarisesta Idän pikajunasta vielä samana iltana. Matka kuitenkin tyssää lumivyöryyn ja yksi matkustajista, epäilyttävän oloinen Ratchett (Johnny Depp), löytyy puukotettuna hytistään. Poirot’n loma vaihtuu murhatutkintaan.

Idän pikajunan arvoitus perustuu Agatha Christien vuonna 1934 julkaistuun kirjaan, jossa seikkailee kirjailijan rakastettu belgialainen yksityisetsivä, Hercule Poirot.

Murder on the Orient Express Branaghin Poirot ei ole se Poirot, jonka Agatha Christie kirjansa sivuille kirjoitti, vaan etsivä, jossa on muutamia poirotmaisia piirteitä. Varoituksen sana onkin sanottava. Nimittäin, jos jo ajatus Poirot’sta ase kädessä tai juoksuaskelia ottamassa tuntuu pyhäinhäväistykseltä, tämä elokuva ei ole sinua varten. Siitä syystä Branagahin ratkaisu tulkita Poirotia hieman suuremmalla vapaudella lienee perusteltu. Yli kaksikymmentä vuotta Poirotia näytelleen David Suchet’n pieteetillä rakennettu Poirot on monelle se ainoa oikea. Ne saappaat olisivat liian suuret täyttää jopa Branaghin kaltaiselle palkitulle näyttelijälle.

Jos katsoja pystyy Christien ja Suchet’n Poirotista päästämään irti, on Idän pikajunan arvoitus viihdyttävä kaksituntinen täynnä postikorttimaisia maisemia ja lavastuksellista silmäniloa niin kuin vain Hollywood osaa. Jos sen sijaan Agatha Christien maailmassa viehättävät tietty pidättyväisyys sekä hillitty eleganssi, ei Branaghin uudelleentulkinta nopeine leikkauksineen todennäköisesti saa aikaan ihastunutta huokailua.

Murder on the Orient Express Yhtä kaikki, Idän pikajunan arvoitus on komeaa katsottavaa, ehkä liiankin. On taivasta hipovia lumihuippuisia vuoria, talviaurinko, joka hehkuu oranssina, ylellinen puvustus, huikea näyttelijäkaarti, lukuisia lähikuvia, jotka tarkastelevat tähtikaartin ihohuokosia, Branaghin sinisiä silmiä ja viiksiä, jotka ovat kokoluokkaa merilokki. Kakun kuorruttaa ääniraita täynnä paatosta ja sentimentaalisuutta. Tässä tehdään Spektaakkelia isolla ässällä.

Mahtipontisuudessa ei silti tarvitse olla mitään väärää. Elokuvan kannalta suurempi ongelma on, että se ujuttaa tarinaan pari täysin turhaa lisäystä. Sentimentaalinen Poirot huokailee junahytissään menneisyyden haamulle nimeltä Katherine ja tarkastelee alussa tarinan kannalta täysin turhaa tapausta Jerusalemissa. Sivujuonteet eivät tuo tarinaan mitään lisäarvoa tai Poirot’n hahmoon syvyyttä, joten perustelua ratkaisulle on vaikea löytää.

Murder on the Orient Express On nimittäin sääli, että elokuvan alussa tuhlataan aikaa muun muassa Istanbulissa ja Jerusalemissa, kun junassa odottaa vaunu täynnä elokuvamaailman rautaa Dame Judi Denchistä alkaen. Elokuvan nimekäs ja taitava kasti jää valitettavasti valokeilassa paistattelevan Branghin varjoon. Poikkeuksen tekee oikeastaan ainoastaan Michelle Pfeifffer, joka onnistuu erinomaisesti seuraavaa aviomiestä jahtaavana, höpöttelevänä Mrs. Hubbardina.

Muutamista kompastuskivistään huolimatta Idän pikajunan arvoitus on alun tyhjäkäynnin jälkeen jouhevasti etenevä, visuaalisesti runsas ja viihdyttävä elokuva. Poirot-faneille se lienee mielekästä yleissivistystä, muille elokuva on kohtuullisen kelpo Hollywoodin taidonnäyte muiden joukossa. Loppu vihjaa, että jatkoa saattaa olla luvassa.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 8 henkilöä