Paulie valkokangas

Valitettavan kauaksi ovat jääneet ne ajat, jolloin ihmisen paras ystävä riitti pelastamaan päivän (ja parhaimmassa tapauksessa koko maailman) koiranviisaudellaan. Nykyisin sen sijaan tuotantoyhtiöt ovat yhä kasvavan kilpailun kourissa joutuneet marssittamaan valkokankaalle mitä merkillisempiä eläimiä ja otuksia valloittamaan perheen pienimpien sydämiä. Otusgalleria onkin muokkautunut sangen monimuotoiseksi. Valkokankaalla onkin öykkäröinyt identiteettikriisejä potevia minisikoja, ansoja vältteleviä yliviisaita tehostehiiriä, omaperäisen professorin luomia vihreitä kumimönjiä ja kasvukipuja potevia mahtipontisia leikkikaluja. Aikaisemmin lähinnä kauhuelokuvien kuvastoon kuuluneet kummajaiset ovat lapsille tarjoiltuna lopullisesti menettäneet kasvonsa. Haikeudella voi vain muistella aikoja, jolloin kumimönjät ensisijaisesti uhkasivat ihmiskuntaa ja lelut heräsivät öisin terrorisoimaan omistajiaan.

Kaikki mahdolliset ja välillä jopa mahdottomaltakin tuntuvat mielenkiinnon herättäjät on valjastettu kassatulojen perään haikailevien studioiden välinearseanaaliin. John Robertsin DreamWorksille ohjaama papukaijakomedia Paulie jatkaa omalla erikoisella panoksellaan valkokankaan eläintarinaperinnettä. Steven Spielbergin pystyynpolkaisemalle firmalle tuotettu elokuva poikkeaa kuitenkin ennakko-odotuksistaan. Syyllistymättä turhaan efektileikittelyyn (kuten yhtiön edeltäneessä eläinrainassa Mousehunt / Hiiri jota ei saatu hengiltä) leffa tarjoaa perheen pienimmille oppia ja opastusta onnelliseen ja hyvään elämään. Mutta eipä juuri mitään muuta.

© 1998 Dreamworks LLC

Amerikkaan saapuneella venäläisellä siirtolaisella Mishalla (Tony Shalhoub) on toivomus päästä uudessa kotomaassaan suureksi "kihuksi". Kirjallisuutta Venäjällä opettanut Misha joutuu kuitenkin aloittamaan uransa tyhjästä, matka maineeseen alkaa siivoojana eläinten kommunikaatiotaitoja tutkivassa laitoksessa.

Yksinäisyyttä ja entistä rakkauttaan poteva siivooja löytää kellarin pimennoista oudon papukaijan, joka osoittautuukin täysin poikkeukselliseksi ja vailla vertaansa olevaksi - ajattelevaksi papukaijaksi. Lunastettuaan ystävyytensä mango-palasella Misha saa Paulieksi (ääni Jay Mohr, laji Blue-crown Conure) paljastuvasta tipusesta juttuseuraa iltojen iloksi. Miksi ja miten älykkyyttä henkivä luonnonoikku on joutunut kellarin pimentoihin? Mishan ihmetellessä ja vetistellessä vieressä, Paulie alkaa kertoa pitkää elämäntarinaansa, jonka johtotähtenä on palata hänen ensimmäisen omistajansa Marien hellään hoitoon ja hänen ymmärtämättömyytensä pitää nokkaansa tukossa...

Forrest Gumpia junioreille

Robertsin ohjaama Paulie on perheen pienimmille tehty versio Robert Zemeckisen Oscareita niittäneestä hittielokuvasta Forrest Gump. Vaikka papukaija olisikin kuinka viisas tahansa, se ei kuitenkaan pysty muuttamaan kansakunnan kohtaloa siinä missä hieman yksinkertaisemmat ihmiset. Vähämieli-Hanksin haahuilessa valkokankaalla todistamassa historian murroskohtia ja tahtomattaan vaikuttamassa yksittäisten ihmisten kohtaloihin, Roberstin leffan sankari tyytyy vaikuttamaan pienempiin ihmiskohtalohin ja muuttamaan vaatimattomampia yksilötason historioita. Kohtaamiensa ihmisten kokemusten kautta Paulie-bird oppiikin tuntemaan oikean ja väärän. Omaksuessaan omistajiltaan aina jotakin uutta, siitä kasvaa lopulta kasvuesimerkiksi kelpaava roolimalli. Ja katsojat voivat palata teattereista koteihinsa saatuaan jälleen kerran valkokankaalta oppia ja opetusta totuuden, rehellisyyden ja rakkauden ihmeitä tekevästä voimasta.

Pienistä tarinoista kokoonkursittu leffa etenee tarinan tyngästä toiseen syyllistyen vuoroin imelään siirappivetistelyyn ja vuoroin turhan toiston latistamaan pieruhuumoriin. Jatkuvasta tunteisiin vetoamisesta näyttääkin muodostuvan pikapikaa tarinaa ylläpitävä voima. Parin ensimmäisen tunteilun jälkeen teema on kuitenkin tullut jo valitettavan loppuunsyöty. Pystymättä luomaan leffaansa useampia tarinan tempoa kannattavia voimia, ohjaaja hyytyy toistamaan itseään jo leffan alkumetreistä lähtien. Varttuneempaan yleisöön esimerkiksi mahtipontisella viulun vingutuksella säestetty kottaraisen ensisiipeily ei saa hakemaansa nyyh-nyyh -tunteilua. Jatkuva tunnetrippailu todennäköisesti kolahtaakin paremmin juuri kohdeyleisöksi muodostuvien juonioreiden ajatusmaailmaan. Leffan todellinen happy-end extrasokerilla kyllästetyllä siirapilla tarjottuna etsii hyvän tovin vertaistaan.

Maailma sammakkoperspektiivistä

Tarinan ihmishahmojen jäädessä statistien asemaan, kantava voima jää lähes ainoastaan osittain tietotekniikan avullakin henkiinherätetyn papukaijan vaatimattomille siiventyngille. Kieltämättä täytyy kuitenkin tunnustaa, että kummajaisella on leffassa omat todelliset hetkensä. Rauhallista tv-iltaa viettävän siivekkään sankarin vilpittömät kannustushuudot "maanmiehilleen" Alfred Hitchcockin kostajalintu-leffassa, saa varttuneemmankin katsojan hymähtelemään hyvästä ideasta. Valitettavasti kuningasajatukset jäävät vain muutamaan oivallukseen. Muutenkin leffassa on havaittavissa selvä näkökulman vaihdos. Robertsin ohjaus pyrkiikin rautalankaa vääntämällä tarjoamaan nuorille katsojilleen totuuksia eläinten oikeuksista. Rakastakaa lemmikkejänne, mutta antakaa niille tilaa ja vapautta hyvään elämään! Vastustakaa eläimillä tehtäviä kokeita!

Koko perheelle suunnattu lastenleffa Paulie tarjoaa katsojille siirappia ja totuuksia eläinten oikeuksista. Välillä hieman turhankin nopeasti tarinasta toiseen etenevä juoni onnistuu varmasti valloittamaan perheen pienempien sieluja. Harvoiksi jääneet kehittyneemmät ja nokkelammat heitot taas hellivät lastensa seuraksi leffateattereihin eksyneiden vanhempien katsojien "bongaustietoisuutta". Elokuva ajaakin varmasti oman tehtävänsä. Sen seurassa nuoremmat viettävät varmasti mukavia hetkiä kaikenkarvaisten ja -höyhenisten ystävien huijatessa leffan ihmispahiksia. DreamWorksin tuotanto onnistuu tälläkin kertaa pesemään Disney-yhtiön viimeisimmän lapsille suunnatun kohelluksen.