Pienen pojan elämää
Pohjois-Irlanti 1960–1970-luvun taitteessa. Lapset leikkivät kadulla ja tutkivat maailmaan lasten silmin. Yhtäkkiä eteen paukahtaa joukko aikuisia huutaen, rähisten sekä paikkoja rikkoen ja tuleen sytyttäen. Hämmentää ja pelottaa, mitä tapahtuu. Mummolassa kuitenkin murheet unohtuvat.
Belfast on kuvaus Pohjois-Irlannin levottomuuksien alusta. Kyseessä oli katolisten ja protestanttien yhteenotto. Se ei kuitenkaan ollut uskonsota vaan ennemminkin sisällissotaa muistuttava konflikti, jossa poliittiset ääripäät ottivat yhteen. Paperilla levottomuudet loppuivat 1998. Levottomuudet eivät kuitenkaan ole vielä ohi, vaan satunnaisia väkivaltaisuuksia sattuu Pohjois-Irlannissa edelleen.
Ohjaaja Kenneth Branagh on Pohjois-Irlannin kasvatti. Hän asui Belfastissa varhaisen lapsuutensa, ja siten Belfast perustuu hänen omiin lapsuusmuistoihinsa. Branaghin otteessa näkyykin lapsuudenomainen kuvaus tapahtumista, sillä levottomuudet rähisevät taustalla ja ohjaavat pojan elämää, vaikka tämä ei sitä ymmärrä. Tärkeämpää on koulussa menestyminen, jotta pääsee istumaan ihastusta herättävän uuden kaverin viereen, sekä mummolassa kyläilyt.
Pohjoisirlantilainen lapsinäyttelijä Jude Hill tekee elokuvan päähenkilö Buddyna ensimmäisen roolinsa kokopitkässä elokuvassa. Hill tavoittaa täydellisesti huolettoman tunnelman, joka valtaa myös Buddyn touhuja seuraavan katsojan. Erityisen hyvin Hill näyttelee yhteen isoisäänsä esittävän Ciarán Hindsin (tuttu muun muassa Game of Thronesista) kanssa. Buddyn ja ukin kahdenkeskiset keskustelut ovat elokuvan parasta antia. Hyvä kemia on myös Buddyn ja äitinsä (Caitriona Balfe) välillä. Alun repäisevä kohtaus esittää äidin Buddyn omana supersankarina. Isä jää valitettavan irralliseksi pojan kanssa.
Elokuvan alku ja loppu ovat elokuvauksellisesti todella väkeviä ja piirtyvät mieleen vahvasti. Lopun lähikuva Judi Denchin näyttelemästä mummosta jää mieleen jättäen väkivallan ja huolen taakseen, kun mummo esittää toiveen turvallisesta tulevaisuudesta jälkikasvulleen. Monologi on pieni mutta mieleenpainuva.
Belfast on niittänyt mainetta sekä Telluriden että Toronton filmifestivaaleilla. Torontossa se valittiin yleisön suosikiksi. Telluridessa, jossa elokuva sai ensi-iltansa, Belfast oli koko festivaalin esitetyin elokuva. Belfast on myös kahminut ehdokkuuksia sekä kotimaassaan Englannissa järjestettävässä BAFTA:ssa että maailman seuratuimmassa elokuvakilpailussa eli Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscareissa. Nähtäväksi jää, miten ammattilaiset elokuvan palkitsevat. Joka tapauksessa katsojat tuntuvat tykästyneen, eikä suotta.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,7 / 3 henkilöä
Seuraava:
Margareeta: Pohjolan kuningatar
Kiehtova historiallinen fiktio kuningatar Margareetasta on eheä kokonaisuus, joka ei täysin saavuta potentiaaliaan.
Edellinen: Licorice Pizza
Paul Thomas Andersonin epäsovinnainen rakkaustarina tyytyy 1970-luvun kulttuurin ja nuoruuden fiilistelyyn.