Lyhytelokuvaa isolta kankaalta

Turusta kotoisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva Pia Andell tunnetaan paremmin dokumentaristina. Keväällä ensi-iltansa saanut ja nyt Turussa nähtävä lyhytelokuva Levyt ja valokuvat on Andellin ensimmäinen fiktioelokuva. Aiemmin Andellilta on nähty teattereissa Mesenaatti (2015), joka kertoi Sara Hildénin ja Erik Enrothin myrskyisästä avioliitosta.

Lyhytelokuvia ei liiemmälti valkokankaalla nähdä, mutta onneksi Pirkanmaan elokuvakeskus levittää niitä aktiivisesti ja pitää näin "lyhäriä" pinnalla. Elokuvantekijälle lyhytelokuvan saaminen isolle kankaalle on suuri asia.

Ihan uskomattoman hienoa. Tämä on jo kolmas kaupunki, missä pystyy katsomaan lyhytelokuvaa isolta kankaalta. Monet lyhytelokuvatkin on tehty niin, että ne toimivat parhaiten kankaalta nähtyinä.

Rahoituksen saaminen marginaaliselle lyhytelokuvalle ei tietenkään ole itsestään selvyys. Andell sai edelliselle elokuvalleen Valtion audiovisuaaliselta toimikunnalta laatutukea, jolla on tarkoitus rahoittaa seuraavia projekteja. Rahojen avulla Andell sai kuvaukset käyntiin, ja tällä varmistettiin muiden rahoittajien mukaantulo. Kilpailu alalla on kuitenkin Andellin mukaan "helvetin kovaa".

Fiktion tekeminen eroaa dokumentin teosta Andellin mukaan siinä, että dokumentin kohteen ihmiset tuovat oman maailmansa mukanaan elokuvaan, kun taas fiktion maailma pitää rakentaa ja kuvitella etukäteen.

Dokumenteissa asioita tapahtuu ilman, että niitä ohjaillaan, mutta fiktion puolella varsinkin näyttelijöiden ohjaamisella on paljon suurempi osa.

Pia Andellilla on kokemusta näyttelijöiden ohjaamisesta toki jo aiemmista dokumenteista, joissa on ollut mukana myös fiktiivisiä osuuksia. Levyt ja valokuvat -elokuvassa pääosaa näyttelee Andellin oma tytär.

Se toi vielä sellaisen lisäkierteen ohjaamiseen.

Levyt ja valokuvat -elokuvan on käsikirjoittanut Ville Syrjä.

Ville Syrjä lähetti minulle käsikirjoituksen, ja pidin siitä heti. Siinä oli hieno tunnelma, hienoja hetkiä ja eteenpäin vievä liike sekä visuaalisuutta. Prosessin aikana joitain kohtauksia tippui pois ja joitain tuli lisää, muokkasimme käsikirjoitusta myös vähän yhdessä.

Andell pääsi uudessa elokuvassaan kokeilemaan myös tekniikkaa, jota ei ole nähnyt käytettävän missään muussa elokuvassa, nimittäin camera obscuraa, joka on tutumpi valokuvauksen puolelta.

Filmin lumo

Kaitafilmientusiastiksi tunnustautuva Andell käytti itse sekä vanhaa kunnon filmiä että digitaalista tekniikkaa kuvatessaan Levyjä ja valokuvia. Molemmille tekniikoille löytyy puolestapuhujansa, mutta filmissä tuntuu olevan taikaa, jota digitaalisuus ei vielä tavoita. Elokuvan lisäksi sama pätee myös valokuvaamiseen, joka on Andellin elokuvassa keskiössä. Elokuvan filmille kuvaaminen alkaa kuitenkin olla jo harvinaista, ja monelle myös liian kallista puuhaa, sillä filmin kehittäminen on vaikeaa nykypäivän Suomessa. Pia Andell tuntee onnekseen oikeat toimijat.

Tampereella on sellainen pieni pulju kuin A.A.Ahosen filminkehittämö, vähän sellainen nyrkkipaja, joka kehitti nämä 16-milliset, joita tässä on käytetty.

Pia Andell puhuu varsin tunteikkaasti filmimateriaalin väärentämättömästä lumosta valkokankaalla, ja vertaa sitä digitaaliseen jälkeen.

On siinä eroa. Kaikki jotka ovat kuvannet filmille joko kameralla tai elokuvakameralla ymmärtävät sen. Kuvatessa filmi on paljon ainutkertaisempaa, sitä pitää tarkemmin miettiä, vähän samoin kuin kirjoitettaessa kynällä suhteessa tietokoneeseen. Vanhalla tekniikalla ajatustyö täytyy tehdä etukäteen, mutta myös jälkikäteen siinä on hirveän iso ero. Filmin valovoimaisuuden, sen miltä se näyttää valmiina, pystyy kyllä tunnistamaan. Digikamerat eivät pääse vielä samaan, sellaiseen käsinkosketeltavaan valon ilmentymään rakeissa.

Valokuvat, esineet ja muistot

Elokuvan nimi Levyt ja valokuvat tulee Andellin mukaan siitä, että se on perintö, jonka isoisä elokuvassa jättää. Samaan aikaan Andellin elokuvan kanssa ensi-iltansa saa toinen lyhytelokuva, jonka nimenä sattuu olemaan juuri Perintö, ja Andell toteaakin, että olisi voinut nimetä myös oman elokuvansa perinnöksi, sillä samasta asiasta puhutaan.

Sukupolvelta toiselle, jotain jätetään perinnöksi.

Valokuvat paitsi säilyttävät muistoja, myös rakentavat niitä, ja vaikuttavat tapaan, jolla muistamme asioita. Valokuvalla on suuri vaikutus siihen, miten identiteettimme rakentuu. Pia Andell arvelee, että jos talo palaisi, hän pelastaisi varmaankin ensiksi valokuvat. Myös esineisiin liittyy muistoja, ja esineiden kautta muistamme ja muistelemme esimerkiksi edesmenneitä sukulaisia, tai vaikkapa entisiä parisuhteita.

Muistot – suurelta osin meistä itsestämme – rakentuvat niiden visuaalisten kuvien varaan, mitä meillä on menneisyydestä. Muistot tilanteista, joista on valokuvia, ovat säilyväisempiä. Kokonainen terapian laji (voimauttava valokuva) tähtää siihen, että katselemalla omia kuvia rakennetaan identiteettiä, tehdään siitä uudelleentulkintaa.

Lue myös