Kansainvälisen tuotannon tekeminen Suomessa

Saksalais-suomalaisena yhteistuotantona tehty Lumikuningatar perustuu H.C. Andersenin satuun. Nuoret ja viattomat Gerda ja Kai asuvat pienessä kylässä, jossa kerrotaan legendaa kauniista mutta tunteettomasta Lumikuningattaresta, joka kylvää ympärilleen vain hyytävää kylmyyttä. Legenda muuttuu pian todeksi, kun Gerdan ja Kain välisestä ihastuksesta ja lämmöstä kateellisena Lumikuningatar ottaa Kain omakseen. Onnistuuko Gerda pelastamaan Kain Lumikuningattaren pauloista ennen kuin Kain sydän jäätyy ikiajoiksi?

Lumikuningatar on saksalaisen Kinderfilmin, suomalaisen Visual Nordenin ja saksalaisen tv-kanavan ZDF:n yhteistuotanto. Elokuvan on ohjannut saksalainen Karola Hattop ja suomalaistuottajana on toiminut Pasi Hakkio Visual Norden Oy:stä

Elokuvaoppia käytännössä

Pasi Hakkio innostui elokuvista ollessaan viidennellä luokalla.

Muistan tarkasti sen hetken. Laskimme talvella mäkeä Oriveden ala-asteen pihalla, ja yksi kavereistani sanoi, että hänellä on kotonaan videokamera. Aloimme kuvata kaikenlaista, aina vaan enemmän. Siitä se lähti. Olen ollut mukana pyörittämässä Reikäreuna-elokuvafestivaalia Orivedellä.

Hakkio opiskeli Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi, minkä jälkeen hän suuntasi Saksaan.

Olin vähän aikaa Munchenin elokuvakorkeakoulussa. Tutustuin silloin Bavaria-Filmin tuotantopäällikköön ja olin töissä Ruotsissa Bavaria-Filmillä monta kesää. Tein muun muassa Inga Lindström -elokuvien sarjaa ohjaaja Karola Hattopin kanssa. Sarjalla oli Saksassa miljoonia katsojia.

Bavarian aika oli varsinainen elokuvakouluni ja opetti millaista elokuvien tekeminen todella on. Tunsin olevani etuoikeutettu päästessäni tekemään viittätoista elokuvaa, ja olisin voinut tehdä enemmänkin. Mutta halusin olla Suomessa. Olen opiskellut myös Lapin yliopistossa. Ja nyt olen tässä.

Kohti Lumikuningatarta

Pasi Hakkiolla oli selvä suunnitelma. Hän halusi tehdä pitkiä elokuvia. Favexin järjestämällä vienninedistämismatkalla Berliinin elokuvajuhlilla otettiin ensimmäiset askeleet kohti Lumikuningatarta.

Tapasimme Berliinissä ohjaaja Karola Hattopin, joka kertoi halustaan ohjata Lumikuningataren. Saksalainen tuottaja oli kiinnostunut siitä, mutta he eivät olleet saaneet projektia eteenpäin. Aloimme heti suunnitella millainen elokuva olisi. Sain neuvoteltua esimerkiksi nimirooliin suomalaisen näyttelijän, ja vuotta myöhemmin elokuvaa jo kuvattiin. Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Lumikuningattaren kiehtova tarina ja tuttu ohjaaja lisäsivät Hakkion innostusta elokuvan tekoon. Hattop oli myös ohjannut aiemmin Suomessa, Ahvenanmaalla elokuvan Maailmanennätysyritys Ahvenanmaalla – Der Rekordbeobachter (2012).

Luotin täysin siihen, että hän tekee jälleen kaikin puolin onnistuneen elokuvan. Ja onhan Lumikuningatar H.C. Andersenin rakastettu satu. Siitä oli tarjolla monia tulkintavaihtoehtoja, ja päädyimme nuoren tytön kasvutarinaan. Kun lastenelokuvien mäiske ja räiske on tänä päivänä niin yleisenä ihmettelyn aiheena, halusimme tehdä perinteisen lastenelokuvan kauniine kuvineen. Kokeilla kiinnostaako perinteinen tarinavetoinen elokuva. Meillä oli suunnitelma, mitä kuvaisimme Saksassa ja mitä Suomessa. Suomessa kaiken jossa on lunta, Saksassa muun.

Ensimmäinen pitkä elokuva

Lumikuningatar on ollut Visual Norden -tuotantoyhtiölle suuri haaste ja näytön paikka.

Rovaniemen kaupunki on ollut mukana rahoittamassa elokuvaa. Olemme olleet Rovaniemellä aktiivisia moneen suuntaan ja meidät tunnettiin hyvin. Meillä on ollut vahva näkemys siitä, että Lumikuningatar tulee tuottamaan alueelle monenlaista hyvää. Olimme valmistautuneet huolella, jotta elokuva toteutuisi. Se oli koko maakunnan ja elokuvan tekijöiden yhteinen tahto.

Tahto toteutui. Lumikuningatar on ensimmäinen lappilaisen tuotantoyhtiön kansainvälisesti yhteistuottama pitkä fiktioelokuva.

Olen kiitollinen linjatuottaja Klaus Heydemannille mentoroinnista ja siitä, että hän on varmistanut elokuvan toteutumien. Meidän toimintatapamme toimi. Haluan kannustaa muitakin samaan. Kokemattomammankin tuotantoyhtiön kannattaa ehdottomasti ryhtyä elokuvan tekoon, kun apuna ja tukena on henkilöitä, joilla on kokemusta ja tietoa.

Lumikuningatarta kuvattiin Suomessa Pallas–Yllästunturin kansallispuistossa ja Rovaniemellä viime vuoden maaliskuussa.

Kuvasimme Lapissa 11 päivää. Lämmin sää – saksalaisen työryhmän mielestä oli silti kylmä – aiheutti pientä pähkäilyä, mutta onneksi lunta oli ja sitä tuli lisää. Saimme elokuvassa näkyvän kovan tuulen ja kauniin auringonpaisteen sopivasti kuin tilauksesta.

Ohjaaja Karola Hattop oli Hakkion mukaan vaikuttunut suomalaisten tavasta työskennellä tarvittaessa ”rajojen yli”, kun esimerkiksi poronhoitaja tarttui moniin muihinkin hommiin.

Karolan kanssa on hyvä työskennellä. Hän on vahva ja pitää kaikkien puolta. Työryhmämme hitsautui yhteen, ja pidämme edelleen yhteyttä. Karolahan on aikoinaan ollut DDR:n kansalainen ja työskennellyt siinä järjestelmässä. Hän menestyi myös DDR:n aikana. Kun järjestelmä murtui ja Saksat yhdistyivät, hänen uransa jatkui. Hän on kyennyt muuntautumaan ja kertomaan asioita aina uudella tavalla. Hän on ollut hyvin ennakkoluuloton ja lähtenyt maailmalle tekemään elokuvia.

Toimii dubattuna

Lumikuningattaren alkuperäiskielet ovat saksa ja saame, ja elokuva on jälkiäänitetty eli dubattu suomeksi. Tuottaja Pasi Hakkionkin ääntä kuullaan.

Päädyin mielelläni partarosvon ääneksi, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Olen aina halunnut esiintyä. Olen perustanut myös oman teatterin, jossa en päässyt lavalle. Dubbausprosessi oli osaltani nopea ja partarosvoon eläytyessä tuli hiki.

Ääninäyttelijöiksi Hakkio kutsui tuttuja maakunnista.

Olemme saaneet dubbauksesta hyvää palautetta. Katsojat ovat unohtaneet nopeasti katsovansa dubattua elokuvaa. Mielestäni dubbausta kannattaa käyttää, kun se on järkevää ja mielekästä. Lumikuningattaressa se on perusteltua kohderyhmänkin takia, ja siksi että kielen vivahteita pystytään myös lokalisoimaan Suomeen. On tärkeää, että dubbaus tehdään hyvin ja rima asetetaan korkealle. Intohimolla. Ja että ääninäyttelijät valitaan tarkasti.

Paikallisuus kunniaan

Visual Norden on Lumikuningattarella tehnyt pioneerityötä ja kannustanut alueella muitakin toimijoita, mikä on synnyttänyt uusia hankkeita.

Olemme myös taistelleet sitä asennetta vastaan, ettemme muka voi tehdä, kun emme ole aikaisemmin tehneet. Muutoksia on tapahtunut.

Lapin kiinnostavuus elokuvien kuvauspaikkana on kasvanut. Eksoottisen ja ainutlaatuisen luonnon lisäksi hyvä infrastruktuuri ja palvelujen korkea laatu houkuttelevat.

Mutta yleisesti toimitaan vieläkin niin, että Lapissa käydään mahdollisimman nopeasti ja tuotannoissa on vähän paikallisia mukana. Me emme tehneet niin. Tunsimme alueen ja ihmiset, ja heitä oli Lumikuningattaren tuotannossa tietenkin paljon mukana. Se on vaikuttanut positiivisesti esimerkiksi Lapin talouteen. Alueelle on jäänyt enemmän tuloja kuin siinä tapauksessa, että siellä olisi vain nopeasti käyty.

Lumikuningattaren budjetti oli 1,6 miljoonaa euroa, ja Lapin alueelle elokuvan tuotanto jätti 300 000 euroa.

Tilanne on valitettavasti sama myös muualla maassa lukuun ottamatta pääkaupunkiseutua. Vain muutama prosentti alan liikevaihdosta tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Lisäksi ongelmana on ollut se, että nuoret tekijät pakotetaan muuttamaan maakunnista Helsinkiin, eivätkä he palaa takaisin. Ala ei pääse maakunnissa kehittymään. Esimerkiksi Oulussa on monia mahdollisuuksia, samoin kuin Tampereella ja Lapissa.

Suomeenkin kannustinjärjestelmä

Tällä hetkellä Suomessa kuvaaminen on kallista verrattuna niihin Euroopan maihin, joissa kotimaiseen elokuvatuotantoon on haluttu panostaa. Jopa suomalaiset tuotannot ovat siirtyneet ulkomaille halvempien tuotantokustannusten perässä.

Suomeen tulisi perustaa kannustinjärjestelmä, jossa elokuvatuotannoille myönnetään osittaispalautus kuluista, jotka on käytetty Suomessa tehtyihin palveluostoihin ja suomalaisen työvoiman palkkaamiseen. Kannustinjärjestelmää odotetaan alalla.

Pohjoismaissa tuotantokannustimet ovat tällä hetkellä käytössä vain Islannissa. Norja ottaa kannustimet käyttöön ensi vuonna. Euroopassa ne ovat käytössä 17 maassa. Niiden käyttöönotosta on vain positiivisia kokemuksia.

Monissa maissa on jo osoitettu, että kannustinjärjestelmä tuottaa siihen investoidut varat monin verroin takaisin.

Monta tärkeää viestiä

Hakkio toivoo Lumikuningattaren toimivan esimerkkinä niin maakunnissa tehtävien elokuvatuotantojen kuin kansainvälisen yhteistyön puolesta.

Toivon, että olemme mukana muutoksessa, jossa suomalainen elokuva ottaa rohkeasti askeleita kohti kansainvälisyyttä. Tehdään puolin ja toisin sekä etsitään sitä, millainen on suomalainen ja eurooppalainen elokuva. Onneksi emme ole yksin kansainvälisyystaistelussamme, samaa kiinnostusta on muuallakin. On myös hyvä, että elokuvien levittämisen muutosten ja uudistusten myötä katsojat tavoitetaan yhä paremmin. Ja katsojat tavoittavat elokuvan. Mutta elokuvan ei aina tarvitse olla massojen elokuva.

Lumikuningar on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen.

Olemme tehneet ohjaaja Karola Hattopin sanoin ”nuoren vahvan ihmistytön tarinan.” Vaikka koettelemuksia ja houkutuksia tulee, pysy uskollisena itsellesi. Hyväksy erilaisuus ja pidä muista huolta. Se on elokuvan yksi sanoma.

Uskaltaa lähteä ja tehdä

Lumikuningatar on Hakkion ensimmäinen elokuva tuottajana. Hän on hyvin onnellinen, että on saanut tehdä sen.

Se on avannut monia ovia ja olen päässyt kiinni alaan. Ennen Lumikuningatarta olin tilanteessa, jossa en tuntenut alalla olevia Suomessa. Houkutus jäädä Saksaan oli suuri, mutta houkutus tulla Suomeen oli suurempi. Kun en tuntenut täällä ketään, täytyi alkaa tehdä itse. Ja nyt olen tässä valmiin elokuvan kanssa. Olen väsynyt, jännittynyt ja innostunut.

Kun elokuva esitettiin omalla ala-asteellani, opettajat sanoivat: ”lapset eivät ole koskaan olleet noin hiljaa.” Se on vedonnut vahvasti vanhempiinkin. Toivon, että se jää elämään.

Myös Saksassa palaute on ollut hyvää. Saksan tv-akatemian toimesta Lumikuningatar palkittiin vastikään parhaasta äänisuunnittelusta. Se on saanut myös muita palkintoehdokkuuksia ja on ehdolla muun muassa saksalaisen Grimme-palkinnon ja itävaltalaisen Romy-palkinnon saajaksi.

Parhaillaan Hakkiolla on tuotannossa dokumenttielokuva One Girl.

Kuvasimme sitä viime viikolla Rovaniemellä. Dokumentti kuvaa 12–13-vuotiaiden tyttöjen elämää Suomessa ja kolmessa muussa maassa. Sen ohjaa Lontoossa asuva italialainen Rosa Russo.

Omalla kohdalla yksi suuri tulevaisuuden tavoite on tehdä suomalainen elokuva kansainväliseen levitykseen.