Hevi reissu eli rakkaudesta metallimusiikkiskeneen

Oululaisten Juuso Laation ja Jukka Vidgrenin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Hevi reissu kertoo pohjoispohjanmaalaisen pikkukylän ainoan ja parhaan hevibändin Impaled Rectumin matkasta maailman maineeseen. Taivalkosken perukoille eksyvän norjalaisen metallifestivaalin pääjehun tapaaminen käynnistää kuitenkin tapahtumasarjan, joka johtaa kaveriporukan lopulta kohti Norjan vuonoja. Hevi reissu on Laation ja Vidgrenin ensimmäinen kokopitkä elokuva.

Elokuva on hartaudella rakennettu rakkaustarina metallimusiikille ja metalliskenelle. Hevi reissun toinen ohjaaja, Juuso Laatio, on itsekin metallimiehiä.

Metallimusiikki on kulkenut mukana yhdeksän-kymmenvuotiaasta saakka. Sen jälkeen sillä ei olekaan ollut rajoja. Oma taustani on klassisen musiikin puolella ja kaikkea musiikkia rakastan mutta hevi on se, joka on jäänyt soimaan stereoihin, Laatio sanoo.

Elokuvan uskottavuus- ja laaduntarkastus asettuikin harrastuneisuuden myötä luontaisesti Laation harteille.

Huumori matkustaa Teksasiin

Hevi reissu saa maailmanensi-iltansa Teksasissa maaliskuussa järjestettävällä South By Southwest -festivaalilla. Pertti Kurikan nimipäivät -punkyhtyeestä kertova dokumenttielokuva Kovasikajuttu palkittiin samaisella festivaalilla yleisöpalkinnolla vuonna 2013.

Elokuvan tuottaja Kai Nordbergin mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta suomalaisen elokuvan historiassa, kun kotimainen komedia saa ensi-iltansa tämän kaliiberin festivaaleilla. Kansainvälinen festivaalipaikka on erityisesti komedialle harvinaista herkkua.

Alan sanontanakin on, että ‘humor doensn’t travel’. Yleensä huumori on niin kulttuurisidonnaista, ettei se välttämättä aukea muualla. Voi toki olla, että siellä joku on ajatellut, että tervetuloa katsomaan tällaista suomalaista draamaelokuvaa, Vidgren naurahtaa.

Poroja viliseviin Koillismaan jylhiin maisemiin ja pikkukylälle sijoittuva tarina lienee omiaan lisäämään kansainvälistä kiinnostuskerrointa.

Voisin kuvitella, että pohjoisen eksotiikka on se, joka tässä elokuvassa kansainvälisesti iskee. Onhan tässä paljon todella outoa, Vidgren pohtii.

Kaupunkiin sijoitettuna samanlaista vetovoimaa tuskin olisi ollut, Laatio sanoo.

Pikkukylän sankareista

Hevi reissu kuvattiin viidentuhannen asukkaan Taivalkoskella, joka sijaitsee Kuusamon kyljessä. Elokuva naljailee, vaikkakin lämminhenkisesti, pikkukylämentaliteetille.

Jukka Vidgrenin mukaan Taivalkoskelle päädyttiin siksi, että haluttiin pysyä Oulun leveyspiireillä.

Lappi ei ole meille ominta aluetta, Koillismaa oli lähempänä meitä ja kuitenkin omalaatuinen alue, jossa hienot maisemat ja porotalous ovat läsnä. Se oli lähinnä sitä mitä paikalta etsimme, Vidgren kuvaa kuvauspaikan valintaa.

Pikkukaupungissa kasvaneelle kuvasto ja toimintakulttuuri tuntuvat tutulta. Juorut kulkevat valonnopeudella, pitkä tukka leimaa liimanhaistelijaksi ja kyläläisen menestys sinetöidään kunnan viirillä. Ohjaaja Juuso Laation mukaan pikkukylä on universaali tarina: ihmiset tuntevat toisensa ja juttu kiertää. Ohjaajista Jukka Vidgren on itsekin pikkukaupungissa kasvanut.

Toki oma tausta vaikutti siihen, että yhteisön kuvausta tarvinnut juuri pysähtyä kirjoitusvaiheessa miettimään. Hahmot tulivat vähän luonnostaan, Vidgren sanoo.

Vaikka tavoitteena olikin tehdä hyväntahtoista naurua, oli Taivalkoskella pidetty ennakkonäytös Laation ja Vidgrenin mukaan tiukin paikka tähän mennessä. Elokuva sai kuitenkin ohjaajaparin mukaan hyvän vastaanoton paikallisilta.

Kyllä siitä tykättiin ja kiiteltiin kovasti. Taivalkoski näkyy enimmäkseen positiivisessa valossa ja lämmöllä pikkukylämeininkiä lähestyttiin, Vidgren toteaa.

Lempeää naurua

Laakion ja Vidgrenin tavoitteena oli tehdä elokuva, jossa yleisö nauraa yhdessä elokuvan hahmojen kanssa, ei ilkeästi eikä henkilöhahmoille. Vidgrenin mukaan elokuvaa on verrattu muun muassa Spinal Tapiin. Genren näkökulmasta vertausta voi perustella, mutta Spinal Tapin hahmoja ei esitetä mitenkään sympaattisessa valossa. Sille linjalle ei tässä elokuvassa Vidgrenin mukaan haluttu lähteä. Ohjaajien mukaan tasapainon löytäminen Hevi reissua tehtäessä naurun ja tarinan hahmojen kunnioituksen välillä ei ollut vaikeaa.

Kummankaan meidän huumorintaju ei ole lähtökohtaisesti ilkeää. Elokuvassa sattuu ja tapahtuu, mutta ilkeyteen emme tähdänneet. Kliseisesti voi sanoa, että tilanteet lopulta kirjoittivat itse itsensä. Kyllähän hahmot ovat itselle jo vähän todellisia, Vidgren sanoo.

Elokuvan loppu vihjaa, että Impaled Rectumin tarina ei jää tähän. Jatko-osa siintää Laition ja Vidgrenin ajatuksissa. Viisi vuotta kestäneen käsikirjoittamisprosessin tuloksena materiaalia jäi käyttämättä yllin kyllin.

On meillä varovaisia ajatuksia ilmassa, mutta toki tämä riippuu siitä, miten elokuva otetaan vastaan. Materiaalista ei toki ole pulaa, Vid­gren naurahtaa.

Lue myös