Kirpeää komediaa

Anna-Leena Härkösen kirja Heikosti positiivinen ilmestyi syksyllä 2001. Ohjaaja-tuottaja Claes Olssonin rohkaisemana Härkönen alkoi työstää kirjan teeman pohjalta elokuvakäsikirjoitusta. Kyseessä on Härkösen ensimmäinen alkuperäiskäsikirjoitus, jonka hiomiseen meni pari vuotta.

– "Hän (Anna-Leena Härkönen) kirjoitti loppujen lopuksi kuusitoista versiota. Hän kirjoitti, ja minä luin ja kommentoin. Loppuvaiheessa Anna-Leenaa alkoi jo kyllästyttää, kun aina soitin ja sanoin, että vielä jos tuo kirjoitettaisiin uudestaan… mutta hän on pirun energinen nainen ja hyvä kirjoittamaan, että ei meillä oikeastaan mitään ongelmaa ollut. Kaikki vie oman aikansa, että löytyy se sopiva muoto."

Joidenkin repliikkien kohdalla Härkönen oli tarkka ja edellytti, ettei Olsson niitä muuta tai poista. Olssonin rooli olikin huolehtia enemmän käsikirjoituksen rakenteesta ja rytmistä.

– "Anna-Leenan vahvuus itse asiassa on dialogi. Voisi melkein väittää, että hän on Suomen paras dialogin kirjoittaja, jos puhutaan nykyaikaisista jutuista. Nasevat, hyvät repliikit, jotka ovat tässä ajassa kiinni ja eivätkä ole turhaa selittelyä tai kuvailua."

Uskottavia aikuisia

Olssonin lähtökohtana on ollut tehdä uskottava ja intiimi kuva nuorista pareista, joilla on unelma saada lapsia.

– "Minusta meillä on vielä jollain tavalla sellainen unelma, että perhe on vasta täydellinen, kun siinä on aikuiset ja lapsi. Ja sen takia satsasin paljon siihen, että saadaan hyvät näyttelijäsuoritukset. Näiden ihmisten kautta kuvataan hyvin yksinkertaisesti ja selkeästi sitä tragediaa ja iloa, mikä liittyy lapsen saamiseen ja lapsettomuuteen. Ei se mitään maailmaa mullistavaa uutta ole, mutta luulen, että olemme aika uskottavasti kuvanneet tämän ajan nuoria aikuisia."

Lasten hankkimista on puitu aina maamme johtavalla poliittisella tasollakin asti ja Olsson myöntää, että asiaa hekin jossain vaiheessa miettivät Hän ei kuitenkaan halunnut elokuvaansa sanomaa "Sikiäkää nuoret!"

– "Elokuvassa ei pysty antamaan ratkaisuja parisuhdekriisiin tai muuhun. Me halusimme kuvata minkälainen tällainen kriisi on ja miten siitä selviytyä kahden eri parin kautta."

Kirpeä komedia

Onnen varjot alkaa selkeästi komediana, mutta taittuu hiljalleen tragediaksi. Olsson myöntääkin, että elokuvan lajityypin määrittely heitä mietityttikin:

– "Sitten keksimme tällaisen sanatukun kuin ’kirpeä komedia’. Koska niille, jotka lapsettomuuden kohtaavat, kyse on suuresta tragediasta. Mutta toisaalta mistään elämän tragediasta ei oikeastaan selviä ilman huumoria, on pystyttävä suhtautumaan itseensä välillä humoristisesti. Anna-Leenankin tapa on aina kirjoittaa mustia synkkiä hetkiä, mutta sitten taas huumorin kautta murretaan niitä ja mennään eteenpäin. Siinä mielessä tämä on kirpeä komedia."

Onnen varjot mieltyy helposti naistenelokuvaksi, josta naiset itsensä tunnistavat. Olsson kuitenkin toivoo elokuvan kertovan naisista siten, että miehetkin oppisivat naisista jotain uutta.

– "Toisaalta koen, että elokuva kertoo myös miehistä ja siitä miten miehet suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin. Ja näin naisetkin ymmärtäisivät lapsen saamisen ja lapsettomuuden koskettavan myös miehiä syvästi, eri tavalla tietysti kuin naisia. Tässä on paljon naisenergiaa, mutta itse olen mies ja yrittänyt sitä kautta kuvata miehiä uskottavasti."

Ei televisiosarjaa

Elokuvan tuotannossa on ollut mukana myös Mainostelevisio. Pidennettyä televisioversiota Onnen varjoista ei kuitenkaan tulla näkemään. Se pysyy itsenäisenä elokuvateoksena, vaikka tv-ihmiset ovat esittäneetkin kiinnostusta rakentaa elokuvan henkilöhahmoista myös sarjaa. Olssonin mukaan tv-yhtiön mukanaolo on normaalia. Kanava ostaa elokuvan ensiesitysoikeuden eli se nähdään kyseisellä kanavalla pari vuotta valkokangasensi-illan jälkeen.

Yhä laajempi yhteistyökumppaneiden kirjo elokuvateossa on nykyään arkipäivää. Taloudellisessa mielessä elokuvan teko on nykyään tiukempaa kuin ennen. Esimerkkinä Olsson vertaa runsaan kymmenen vuoden takaista Akvaariorakkautta ja Onnen varjoja:

– "Akvaariorakkaudessa oli sama budjetti kuin Onnen varjoissa, mutta sillä erolla, että silloin meillä oli varaa kuvata 40 kuvauspäivää, tänä päivänä meillä oli varaa vain 30 kuvauspäivään. Rahan arvo on siis laskenut suhteessa työntekoon. Nykyään on tiukempi tilanne ja samalla tavalla myös julkinen tuki on muuttunut. Akvaariorakkaudessa tuki oli 56–57 %, Onnen varjoissa enää 40 %. Tämä tarkoittaa, että tuottajan on nykyään hankittava sitä puuttuvaa osuutta yhteistyökumppaneiden kautta."

Yhteistyökumppaneiden hankkiminen on haastavaa työtä, jota ei ainakaan Onnen varjoissa tehnyt enää tuottaja saatikka ohjaaja, vaan tätä työtä tekee oma henkilönsä.

Olssonin 1900-luku

Onnen varjojen jälkeen Claes Olsson siirtyy seuraaviin projekteihin. Tulevana kesänä Olssonin on tarkoitus tuottaa koko perheen seikkailuelokuva ja 2006 hän ryhtyy taas itse ohjaamaan. Vuorossa on Lars Sundin kirja-trilogia Colorado avenue, Puodinpitäjän poika ja Erikin kirja.

– "Hän on suomenruotsalainen kirjailija ja todennäköisesti elokuva tehdään ruotsiksi Pohjanmaalla. Henkisenä ajatuksena minulla on, että tehdään Bertoluccin 1900, mutta tehdään nyt Suomessa, tavallaan Olssonin 1900-luku. En tiedä. Tarkoitus on ainakin kuvata sitä 1900-luvun alkua, josta itse asiassa me suomalaiset olemme itsenäisenä kansakuntana lähteneet liikkeelle."