Kunnian kentät
Tampereen lyhytelokuvajuhlat pidettiin kaksi vuotta kulttuurialaa välillä nopeastikin aaltoilevina tukahduttaneiden pandemiarajoitusten viimeinkin hellittäessä. Vapautuminen näkyi myös kaupunkikuvassa, jossa iltaelämä oli vilkasta ja jonot huvittelupaikkojen edustoilla pitkiä. Samaan aikaan uusi murhe, Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan tuoma sota Euroopassa pyöri varmasti monien mielissä. Suoranaisesti tämä sota näkyi elokuvajuhlilla vain kolmen valtiollista rahoitusta saaneen venäläisen animaation puuttumisena ohjelmistosta. Silti sota ja sen seuraukset näkyivät myös valkokankaalla.
Kansainvälisen kilpailun Jatkumot-näytöksessä oli kolme elokuvaa, jotka käsittelivät konflikteja ja sotien jälkikaikuja. Palestiinalaisen Said Zaghan Lovesick in the West Bank (2021) kertoo päällisin puolin humoristiseen sävyyn Länsirannalle sijoittuvan tarinan. Irakin Kurdistanista kotoisin olevan Dana Karimin elokuva The Wind Girl (2021) käsittelee Irakin sodan jälkimainingeissa syttyneen sisällissodan vaikutuksia. Tunisialaisen teatteri- ja elokuvaohjaaja Lotfi Achourin animaation keinoin toteutetussa elokuvassa Angle mort (2021) Ben Alin diktatuurin aikana kolmekymmentä vuotta sitten kuulusteluissa tapettu mies kertoo tarinansa, jota edes hänen jälkiään vuodesta toiseen etsinyt äitinsä ei koskaan saanut selville. Intensiivinen elokuva sai elokuvajuhlien kansainvälisen kilpailun parhaan dokumentin palkinnon.
Tampereen elokuvajuhlien palkintoseremonia on siirtynyt sunnuntai-iltapäivästä lauantai-iltaan. Tämä johti tilanteeseen, jossa viereisessä salissa oli käynnissä kotimaisen kilpailusarjan näytös, jonka elokuville palkintoja osui. Kotimaisen lyhyiden sarjan erikoispalkinnon sai Risto-Pekka Blomin Ihmissoihtu (2022), joka on paikallaan ylhäältä katsovalla kameralla kuvattu sarkastinen kokeellinen tutkielma suomalaisesta ”luterilaisesta” sääntöuskovaisuudesta. Sen kuvaama tilanne on varmasti maassa kaikille tuttu: jalankulkijat odottavat pimeässä illassa suojatien ylitystä punaisten valojen aikana, vaikka muuta liikennettä ei juuri ole, ja jos jotain yllättävää tapahtuukin, siihen ei reagoida mitenkään. Säännöistä kiinni pitäminen tuo turvallisuuden tunnetta maailman myllerryksissä.
Kotimaisen sarjan Risto Jarva -palkinnon sai Mari Mantelan lyhytelokuva Kuinka käänsin Rabobeston kylkiasentoon (2022). Näytöksen lopussa ohjaaja saapui paikalle tohkeissaan elokuvan pääosan esittäjän Alina Tomnikovin kanssa suoraan palkintojenjaosta. Tomnikovin omaelämäkerralliseen materiaaliin perustuva elokuva sai Tampereella ensi-iltansa. Anna Erikssonin elokuva M (2018) on mahdollisesti antanut vaikutteita tai ainakin kannustusta hyvin henkilökohtaisen oloiselle elokuvalle, joka on näyttävä mutta monitulkintainen aina vaikeaselkoisuuteen asti.
Lauantai-illan myöhäisnäytöksessä elokuvateatteri Niagarassa näytettiin pääpalkittu kotimainen pitkä elokuva, eikä palkintojen saajia ollut vielä julkistettu palkintogaalan ulkopuolelle näytöksen alkamisaikaan mennessä. Esitettävä elokuva selvisikin vasta valkokankaalta ja osoittautui olevan Susanna Helken vanhustenhoidon arkea käsittelevä dokumenttielokuva Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja (2022). Ohjaaja on suomalaisen dokumenttielokuvan vakiintunut ja palkittu nimi, ja tässä elokuvassa hän pureutuu ennen kaikkea vanhustenhoidon yksityistämisen aiheuttamiin ongelmiin, jotka ovat viime vuosina näkyneet uutisotsikoissa.
Elokuvan materiaalina on käytetty hoivatyön tekijöiden nimettöminä antamia kertomuksia työstään ja ne esitetään elokuvassa laulujen muodossa. Työvaatteissa laulavat hoitajat tuovat elokuvaan vahvaa brechtiläistä tyyliä ja myös muistumia Jouko Aaltosen niin ikään musikaalia ja dokumenttia yhdistävästä Kenen joukoissa seisot (2006) -elokuvasta. Merkittävä osa elokuvasta on kuitenkin perinteistä dokumenttikerrontaa, mikä aiheen painokkuuden vuoksi on varmasti perusteltua, vaikka katsojan sisäinen filmihullu ehkä toivoisi läpilaulettua dokumenttia.
Elokuvajuhlien päätöspäivänä oli tarjolla pääosin palkittujen elokuvien näytöksiä, mutta juhlien viimeinen näytös oli tämän vuoden teemamaalle Unkarille omistettu. Budapestin lyhytelokuvajuhlien ohjelmistosta nähtiin neljä elokuva, jotka keskittyivät yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, romanien kohteluun sekä kontrollille ja kansallishurmokselle tehtävään vastarintaan. Tyylirekisterinä on pitkälti maalle omintakeinen musta huumori. Näytöksen elokuvista viimeinen, Borbála Nagyn Kunnian maa (2021) oli lakonisen synkkään tyyliin tehtynä poliittisena tragikomediana mainio lopetus paikan päällä pidetyille elokuvajuhlille. Ääneenkin piti hiukan nauraa.
Verkossa Tampereen lyhytelokuvajuhlat jatkuvat sunnuntaihin 20.3. asti ja palkittuja elokuvia voi pääkaupunkiseudulla käydä katsomassa lauantaina päivällä 19.3. Kino Tapiolan näytöksessä.
Seuraava:
Suomalaisen elokuvan festivaali 2022
30 vuotta täyttävä Suomalaisen elokuvan festivaali palaa perinteiselle paikalleen huhtikuun alkuun, 7.–10.4.2022.
Edellinen: Tampere Film Festival 2022
Suomen vanhin elokuvafestivaali, Tampereen lyhytelokuvajuhlat, järjestetään hybridimallilla eli elokuvia on katsottavissa niin paikan päällä kuin verkossa.