Tampereen kevät

Tampereen elokuvajuhlat ovat tänäkin vuonna tuttuun tapaan maaliskuun alussa. Kuukauden 9.–13. päivinä järjestettävän festivaalin teemoista etukäteen ovat nousseet esille etenkin USA ja Ranska. Lyhytelokuviin keskittyvän festivaalin ohjelmistossa on kuitenkin jälleen erittäin runsas näkökulmien ja teemojen kirjo.

Jonkinlaiseksi yhdistäväksi tekijäksi voi nähdä maailman ja etenkin Euroopan poliittisen tilanteen heijastumisen valkokankaalla. Tämä onkin luontaista lyhytelokuvajuhlille, jonka ohjelmiston valtaosassa ovat uudet elokuvadokumentin muotoon kuuluvat elokuvat – dokumenttielokuva kun on lähes aina jossain määrin poliittinen ilmaisumuoto. Niinpä pakolaisuus, maahanmuutto ja ylipäätään ihmisten rajojen ylittäminen näkyvät myös nähtävissä elokuvissa.

Kotimainen ja ulkomainen kilpailusarja sisältävät tietysti mitä erilaisimpia elokuvia. Ylenpalttinen monimuotoisuus on kuitenkin Tampereen elokuvajuhlilla toiminut mainiosti, vaikka katsojalle se tietääkin usein tuskallisten valintojen tekemistä. Elokuvajuhlilla on tilaisuus nähdä kaikkiaan yli 400 elokuvaa.

Ranska, Amerikka ja Kiinakin

America Now! -näytössarja esittelee Yhdysvaltain kuohuvaa kansalaisyhteiskuntaa kuvaavia elokuvia. Uudet kansalaisoikeusliikkeiden muodot, kysymys aseenkanto-oikeudesta, maahanmuutosta ja terrorismista nousevat näissä elokuvissa esiin osana niin kutsuttuja länsimaisen yhteiskunnan pelkoja nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Festivaaliille saapuu myös amerikkalainen elokuvantekijä Jennifer Reeder, jolta on nähtävillä yhdeksän elokuvaa. Reedin henkilökohtaiseen kokemukseen painottuvissa elokuvissa on hienovarainen feministinen näkökulma.

Yhdysvaltain elokuva-akatemian arkiston kokoelmista nähdään kaksi ilmeisen tutustumisen arvoista animaationäytöstä, joissa on vahva painotus Yhdysvaltojen 1960- ja 1970-lukujen taitteen psykedeeliseen vaihtoehtokulttuuriin.

Pariisissa sijaitseva La Fémis on tunnettu elokuvakoulu, jonka kasvatteja on noussut näkyviin asemiin maailman elokuvassa. Kahdessa näytöksessä nähdään sekä 1990-luvun oppilastöitä sittemmin uran luoneista tekijöiltä, kuten François Ozonilta, että uusilta lupauksilta.

Kahdessa Paris, oui! -näytöksessä on varsinkin lyhyitä fiktioelokuvia, jotka kuvaavat eurooppalaisuuden symbolina tunnetun kaupungin elämää turistinäkymien takaakin. Pariisia kuvaavat tänä vuonna myös Lyhytelokuvan kaanon -näytöksen neljä elokuvaa alkaen Albert Lamorissen Punaisesta ilmapallosta (1955).

Uusia kiinalaisia lyhytelokuvia on jälleen koottu Chinema-teeman alle. Niin fiktioissa kuin dokumenteissakin näkyy maan nopean muutoksen aiheuttama sukupolvikokemusten erilaisuus.

Animaation olomuodot

Eurooppalaisuutta sen parhaimmassa merkityksessä edustavat italialaisen animaatio-ohjaajan Bruno Bozzetton elokuvat. Jo parikymppisenä 1950-luvun lopulla uransa aloittaneella ohjaajalla on tärkeä sanoma huumorin tärkeydestä elämänasenteena ja keinona suhtautua kriittisesti ihmiskunnan taipumuksista älyttömyyksiin. "Huumorintajuttomat ihmiset ovat vaarallisia", tiivistää Bozzetto – vaikka kukapa huumorintajuttomaksi tunnustautuisi.

Bruno Bozzetto on tunnettu siitä, että hän on ottanut uudet animaatiotekniikat ja internet-maailman haltuunsa pitkästä urastaan huolimatta. Häneltä nähdään valikoima lyhyitä animaatioita ja pitkä Disney-henkinen ilottelu Allegro non Troppo (1976).

Animaatio on omalla tavallaan sarjakuvan lähisukulainen salliessaan tekijöiden mielikuvituksen lentää lähtömateriaalin kahleiden rajoittamatta. Niinpä Tampereella nähdään kaksi Sarjakuva & animaatio -aiheista näytöstä. Vaikka mukana on Windsor McCayn Pikku Nemo (1911), painottuvat näytökset uudempiin näkemyksiin elokuvallisesti animoidusta sarjakuvasta.

Keskisessä Itä-Euroopassa animaatiolla on pitkä perinne ja varsinkin vanhan vallan aikana siihen myös panostettiin vahvasti. Visegrad Animation Rallye esittelee uutta puolalaista, slovakialaista, tsekkiläistä ja unkarilaista animaatiota kahdeksan vuonna 2014 valmistuneen lyhytelokuvan verran.

Kirjailijoita ja jäniksiä

Tampere on tunnettu kirjailijoiden kaupunkina. Varsinkin rosoinen realismi mielletään teollisuuskaupungin omaksi tyyliksi. Tampereen filmijuhlilla on valkokankaalla äänessä kolme kirjailijaa, jotka osin rikkovatkin tätä mielikuvaa. Kaksi pohjavireeltään varsin erihenkistä tamperelaiskirjailijaa Eeva-Liisa Manner ja Hannu Salama pääsevät ääneen aikalaistelevisiodokumenttien kautta, Lauri Viidasta nähdään dramatisoitu dokumentti neljännesvuosisadan takaa.

Muusikko M. A Nummisen pitkästä urasta on jäänyt joka vuosikymmeneltä myös liikkuvaa kuvaa todistamaan miehen tempauksista läpi maamme koko lähihistorian. Nummisen toimintaan keskittyvässä Arkiston aarteita -näytöksessä on esillä kaksi hänen vuonna 1963 ennen levytysuraansa tekemää kokeellista lyhytelokuvaa ja monia musiikkiesityksiä Suomen talvisota -yhtyeestä aina miehen jänikseksi muuttumiseen asti. M. A. Numminen myös esiintyy livenä festivaaliklubilla lauantaina.

Pitkiä elokuvia

Lyhytelokuvafestivaalilla on jälleen nähtävillä myös muutama hyvin valittu pitkä elokuva. Bruno Bozzetton pitkän animaation lisäksi ohjelmistossa on myös tuore restaurointi Robert Flahertyn maineikkaan, jo tuoreeltaan Suomessa nähdystä dokumenttielokuvaklassikon Moana, auringon poika (1926) vuoden 1980 ääniversiosta Moana with Sound. Nykyluokitusten mukaan lähinnä dokufiktiota edustavaan elokuvaan kävi ääniraidan äänittämässä alkuperäisellä kuvauspaikalla Samoalla 1975 ohjaajan tytär Monica Flaherty, joka oli ollut jo kolmivuotiaana mukana seuraamassa elokuvan tekoa.

The Creeping Terror (1964) puolestaan on kunnianarvoisan kalkkunaklassikon arvonimen saanut kauhutieteiselokuva, joka sijoittuu korkealle kaikkien aikojen huonoimmasta elokuvasta väiteltäessä. Avaruushirviöt pyrkimässä maailmanherruuteen riittänee sisältökuvaukseksi. Myös tämä elokuva oli alunperin kuvattu ilmeisesti lähes mykkänä kustannuksista säästäen. Paikallisradion kuuluttaja kuitenkin palkattiin selostamaan tapahtumia ääniraidalle ennen levitystä. Tampereella elokuva kuitenkin nähdään kantaesityksenä suomenkielisellä livedubbauksella ja syntetisaattorisäestyksellä.

Muusikko ja taiteilija Laurie Andersonin tuore ja kehuttu Heart of a Dog (2015) kertoo Suomen ensi-illassaan monenlaisin elokuvatekniikoin tekijänsä elämästä. Filmi on omistettu ohjaajansa edesmenneelle aviomiehelle Lou Reedille. Anderson on tietysti tehnyt elokuvaan myös musiikin, joka on saanut ylistystä levyjulkaisunakin.

Lisätietoa festivaalin kotisivuilta: www.tamperefilmfestival.fi