Maaliskuussa Tampereelle
Tampereen elokuvajuhlien aika on jälleen 4.–8. maaliskuuta. Hyväksi havaittuun tapaan keskiössä ovat kotimainen ja ulkomainen kilpailusarja. Lähemmäs neljästä tuhannesta kilpailuun tarjotusta elokuvasta nähdään yhteensä 100 elokuvaa kotimaisen ja ulkomaisen kilpailun sarjoissa. Kotimaisista elokuvista pitkiksi luokiteltavia on kuusi. Sunnuntaina vuorossa on perinteisesti palkintojen jako ja palkittujen elokuvien näytökset.
Ylitsevuotavaa psykedeliaa
Animaatioelokuva on lyhytelokuvan keskeinen esitystapa kokeellisen ja dokumenttielokuvan ohella. Tänä vuonna Tampereella on kilpailusarjojen animaatioiden lisäksi tarjolla Animaniaksi nimetty näytöspari, joka lupaa psykedeliaa, surrealismia ja mustaa huumoria.
Luovalle hulluudelle ja järkkyvälle mielelle omistetuissa näytöksissä alitajunnan ja kulttuurin koomisesti vääristyneet ja pimeät puolet pääsevät esille animaatiolle ominaisella kuvan vapaudella. Nähtävillä on muun muassa David O'Reillyn The External World (2010), joka palkittiin synkästä huumoristaan, rajusta sommittelustaan sekä ihmisen tilan tinkimättömästä kuvauksestaan festivaalin parhaana animaationa vuonna 2011.
Näkyjen ja vaihtoehtoisten maailmoiden parissa liikkuu myös Belinda Sallinin muotokuvadokumenttielokuva Dark Star – HR Giger's World (2014) viime vuonna kuolleesta sveitsiläistaiteilija HR Gigeristä.
Berliinin kuvat ja äänet
Elokuvajuhlien keskeisenä teemana on monimuotoinen suurkaupunki Berliini, jonka kuuluisan muurin murtamisesta tuli viime syksynä kuluneeksi neljännesvuosisata. Laajasti taiteentekijöitä inspiroineelle kaupungille ja sen asukeille on kunnianosoituksena kaksi Berliini Nyt! -näytöstä, joissa nähdään pari elokuvaa muutosvuodelta 1989 ja lukuisia 2000-luvun tuotoksia, jotka kuvaavat kaupungin jatkuvaa liikettä, värejä ja ääniä monenlaisten linssien läpi.
Berliini-elokuvien klassikko, Walther Ruttmannin Berliini – suurkaupungin sinfonia (1927) kuvaa kaupungin elämää auringonnoususta keskiyöhön. Elokuva on kaupunkisinfoniana tunnetun lajityypin kuuluisin edustaja. Nykyaikaa hyvin 1920-lukulaisesti etsimässä ollut elokuva sai lukuisia jäljittelijöitä. Mykkäelokuva esitetään perjantai-iltana Pakkahuoneella, jossa sen livesäestävät Ukulele Igor ja Antti Utriainen.
Myös Lyhytelokuvan kaanon -sarja esittelee tänä vuonna nähtävässä yhdeksännessä osassaan kesää neljässä kaupungissa, Nizzassa, Helsingissä, Tukholmassa ja Tallinnassa 1920-, 1940- ja 1970-luvuilla. Näytöksissä on tarjolla muun muassa Jean Vigon esikoiselokuva Nizzasta puheen ollen (1930).
Neuvostodokumentin mestariteos Andres Söötin Jaanipäev (1978) kuvaa kesäpäivänseisauksen ajan juhannuksen viettoa Neuvosto-Virossa ja tavoittaa harvinaislaatuisesti ajan hengen. Ohjaaja teki elokuvasta perestroikan aikana uuden ohjaajan version, jossa sensuurin vaatimat muutokset oli poistettu.
Rock'n'roll
Musiikkikaupunkina tunnetulla Tampereella on yleensä nähty myös musiikillisia elokuvia. Tänä vuonna tarjolla on Suomessakin hyvin tunnetun vitivalkoisen blues-miehen maailmakiertueella 2010 kuvattu Johnny Winter – Down & Dirty (2014).
Viime kesänä Sveitsissä kiertueella kuollut kitaristilegenda oli kuvausten aikana ankarassa alkoholi-, huume- ja lääkevieroituksessa. Näihin aikoihin hän alkoi terveytensä kohentuessa haastatteluissa myös reagoida enemmän kuin tunnetuilla yksisanaisilla vastauksillaan, joten elokuva onnistui haastatteluissa tallentamaan hänen värikästä elämänkertaansa.
Suomalaisesta, aikanaan myös kansainvälisesti tunnetuksi tulleesta kitarasankarista Jukka Tolosesta kertova Lasse Keson Tolonen (2014) esitetään kotimaisessa kilpailusarjassa. Winterin tapaan Tolonen kärsi pitkään päihderiippuvuudesta ja myös hän oli lääketieteelliseksi ihmeeksi luokiteltu – hämmentävä analogia elokuvien välillä johtuu pitkälti niiden kohteiden silmiinpistävistä yhtäläisyyksistä. Elokuvat tulivat myös ensi-iltoihinsa samoihin aikoihin viime keväänä.
Rock-henkisestä elämästään päihdeongelmineen ovat tunnettuja myös Suomen iskelmä- ja laulelmataivaan suuret nimet Olavi Virta ja Tapio Rautavaara. Molemmat olivat Peter von Baghin Yleisradiolle tehtyjen dokumenttielokuvien kohteina. Tampereella nähtävä Olavi Virta (1972) tavoittaa kohteensa hänen viimeisen elinvuoden aikana Tampereen Pispalassa, Laulajan lähtö (1980) puolestaan kuvaa tunnelmia laulajan hautajaisissa syksyllä 1979.
Maailman ympäri
Tampereen elokuvajuhlilla kuljetaan elokuvan keinoin planeettamme eri kolkilla. Chinema-esityssarja esittelee Kiinaa satunnaiselle turistille tuntemattomista kuvakulmista, Doc Aasia -näytöksissä kuljetaan Myanmarin syrjäkylillä, länsisumatralaisessa viidakossa, Vietnamin takamailla sekä Kambodzassa ja Filippiineillä.
Ukrainalainen Myroslav Slaboshpytskiy vie katsojat Tsernobyliin ja Kiovan laitakaupungille sekä kuuromykkien nuorten sisäoppilaitokseen. Tarinoita Pohjolasta puolestaan antaa valkokankaan Marja Bål Nangolle ja muille saamelaisten elokuvantekijöiden tarinoille. Myös Islanti, Ghana, Georgia ja moni muu maapallon paikkakunta pääsee esille ohjelmistossa.
Tampereen elokuvajuhlien kunniakkaana pyrkimyksenä on tuoda elokuvateatteriin sellaista elävää kuvaa, jota yleensä nykymaailmassa katsellaan muissa olosuhteissa: televisioista ja pienistä näytöistä tihrustaen. Valkokankaan antama kokemus on usein varsin erilainen. Kannattaa käydä kokeilemassa.
Lisätietoa festivaalin kotisivuilta: www.tamperefilmfestival.fi
Seuraava:
Helsinki Cine Aasia 2015
Kolmatta kertaa järjestettävä festivaali tuo valkokankailla runsaan kattauksen itämaista elokuvaa 12 eri maasta.
Edellinen: Berliinin elokuvajuhlat 2015
Maailman merkittävimpiin elokuvatapahtumiin kuuluva Berlinale järjestetään 65. kerran.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta