KOTIMAISET ELOKUVAT ESILLÄ TURUSSA

Suomalaisen elokuvan festivaalilla nähdään Tuliota ja Donneria

Turussa 12. kerran järjestettävä Suomalaisen elokuvan festivaali (3.-6.4.2003) esittelee vanhoja kotimaisia elokuvia keskittyen erityisesti Teuvo Tulion melodraamoihin ja Jörn Donnerin tuotantoon. Lisäksi valkokankaalla nähdään Turku-aiheisia lyhytelokuvia, komedioita 1940- ja 1950-luvuilta sekä muutama lastenelokuvakin.

Festivaali viihdyttää yleisöään myös tähtivierailla. Näyttelijöiden Esko Salmisen, Aino Sepon ja Tea Istan lisäksi tapahtumassa voi tavata myös niin ohjaajana, tuottajana, näyttelijänä kuin kriitikkonakin toimineen Jörn Donnerin.

Melodraamaa Tulion tapaan

Theodor Tugai eli Teuvo Tulio on yksi suomalaisen elokuvahistorian merkkimiehistä. Suorastaan auteuriksi ylistetyn Tulion elokuvaura ulottuu 1920-luvun lopulta 1970-luvun alkuun, ja festivaalillakin hänen tuotantoaan nähdään neljältä vuosikymmeneltä.

Olet mennyt minun vereeni (1956) aloittaa Tulio-sarjan torstaina, ja näyttää Regina Linnanheimon esittämän Rean elämän turmeltumisen alkoholin ja seksin houkutusten myötä. Linnanheimo nähdään myös lauantain ja sunnuntain Tulio-filmeissä Rakkauden risti (1946) ja Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Filmatisointi Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta kukastaoli aikansa suurteos ja tuotantovuotensa katsotuin kotimainen ensi-iltaelokuva.

Mustalaishurmaaja -elokuvassa (1929) esiintyy Tulio itse, tuolloin vielä Tugai-nimellä. Valentin Vaalan ohjauksessa nuori Tugai nousi tummine silmineen tähdeksi ja "Suomen Valentinoksi". Tulion elokuvaura olikin varsin monipuolinen kattaen näyttelijän ja ohjaajan roolien lisäksi myös käsikirjoittajan, leikkaajan ja tuottajan tehtävät.

Modernistinen Donner

Suomalaisen elokuvan festivaalin selkeänä teemana Tulion melodraamojen lisäksi on Jörn Donnerin modernistisen tuotannon esittely. Donner-päivänä on lauantai, jolloin nähdään neljä täyspitkää Donner-elokuvaa sekä lisäksi yksi Donnerin ensimmäisistä lyhytelokuvista, Aamua kaupungissa (1954).

Donner-sarjan aloittava Mustaa valkoisella (1968) on kulttuuriradikaalin ohjaajan yhteiskunnallinen kannanotto ydinperheen onnen harhaan. Modernistinen ote näkyy klassista kerrontaa rikkovissa tehokeinoissa, kuten kertojaäänen käytössä ja näyttelijöiden tavassa katsoa suoraan kameraan.

Festivaalin ainoana dokumenttina nähdään Donnerin Perkele! Kuvia Suomesta (1971), jonka tarkoituksena oli olla kriittinen katsaus Suomen tilaan. Dokumentin trailerissa Donner itse toivoo sen olevan "hauska ja rivo ja liikuttava ja hellä". Nykykatsojalle Perkele! kuitenkin näyttäytyy lähinnä ajankuvana, jossa huomio kiinnittyy yhteiskunnan tilan sijaan 1970-luvun tyyliin.

Män kan inte våldtas / Miestä ei voi raiskata. (1978) on yksi festivaalin helmistä. Elokuva pohjaa Märta Tikkasen samannimiseen romaaniin ja kertoo naisen näkökulmasta seksuaalisesta väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Psykologiseksi trilleriksi kuvailtu elokuva sai aikanaan suuren suosion ja se keräsi myös useita palkintoja.

Viimeisenä Donner-elokuvana nähdään rohkea Naisenkuvia (1970). Pornoelokuvan tekemisestä kertova elokuva kohahdutti suomalaista elokuvakansaa rohkean kuvastonsa vuoksi. Elokuva on kuitenkin tarkoitettu itseironiseksi, ja sen voidaan nähdä peilaavan Donnerin omaa julkisuuskuvaa.

Jokaiselle jotakin

Selkeistä teemoistaan huolimatta Suomalaisen elokuvan festivaali tarjoaa myös muunlaista ohjelmaa. Lapsiyleisöä muistetaan legendaarisella satuelokuvalla Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982), joka kerännee myös parikymppistä yleisöä verestämään lapsuusmuistojaan. Pikku Pietarin piha -elokuvaa (1961) voi myös mennä katsomaan koko perheen voimin.

Komedian ystäville näytetään Valentin Vaalan Morsian yllättää (1941) sekä Matti Kassilan Pastori Jussilainen (1955). Turun historiasta kiinnostuneille taas on tarjolla harvinaisia Turku-aiheisia lyhytelokuvia, joissa näytetään muun muassa ensimmäisen kahvilaivan saapuminen Turun satamaan sotien jälkeen sekä Turun kaupunginteatterin valmistujaisjuhlaa vuodelta 1963.