Alakulttuurien kirjoa

Järjestyksessään neljäs Rokumentti-festivaali tuo muassaan pyöreät neljäkymmentä musiikkiaiheista elokuvaa Joensuuhun viikonloppuna 14.-16.11.2008. Tapion elokuvateatterissa ja Teatteri Montun tiloissa esitettävät elokuvat voi karkeasti jakaa kolmeen alakulttuuriseen kategoriaan, ja yhteen ylimääräiseen, sekalaiseen heittoluokkaan. Elokuvafestivaalia järjestää sama taho mitä Ilosaarirockia, ja rennon musiikin mielikuvista pidetään kiinni myös Rokumentissa.

"Tunnelmissa"-nimeä kantava erikoissarja käy viikonlopun mittaan läpi keinuvan rytmimusiikin historiaa ja nykyisyyttä makustellen niin reggaen, dubin, soulin, jazzin kuin vaikkapa beatboxingin parissa. Yksittäishenkilöiden tasolla osansa saa muun muassa kiihkeän ja lyhkäisen taiteilijaelämän elänyt free jazz -saksofonisti Albert Ayler, jonka elämästä kertoo ruotsalainen dokumentti My Name Is Albert Ayler. Jamaikalaisrytmien tunnetuimman tuottajan, Lee Scratch Perryn, tarina taas käydään läpi Ethan Highbeen ja Adam Bhala Loughin dokumentissa The Upsetter. Tänä vuonna julkaistu dokumentti kertoo toisaalla reggaen ja dubin syntyhetkistä, toisaalla elämäntyylin aiheuttamasta narkomaniasta ja deliriumista. Dokumenteissa tutustutetaan myös isompiin ilmiöihin, esimerkiksi Karl Folken Musically Mad valottaa brittiläisen reggaekulttuurin perusyksikön, sound systemin toimintaa. Fiktiivisen panoksensa sarjaan tuo puolestaan 1970-luvun kulttitapaus, blaxploitaation keinoilla leikittelevä jamaikalaiselokuva The Harder They Come.

Rokumentin toinen otsikoitu elokuvasarja on pahansuopuutta uhkuva "Metelli". Pääpaino on metallin kalmanhajuisissa ääri-ilmiöissä, joista on parhaiten edustettuna skandinaavinen, etenkin norjalainen black metal. Lukuisat norskipingviineistä kerrotut kauhutarinat tulevat dokumenteissa käsitellyiksi, aina kyseenalaisista lavaperformansseista eri bändien välisiin hämäräperäisiin henkirikoksiin ja itsemurhiin. Oman näkökulmansa bläkkisskenen tapahtumiin esittävät niin ilmiön mediahysteriaa käsittelevä Satan Rides the Media (1998) kuin uudemmat katsaukset Black Metal Satanica, Once Upon a Time in Norway sekä alan legendayhtyeestä kertova Pure Fucking Mayhem (2008).

Eikä epäkorrektin musiikin tutkimusmatkailu tähän jää. Festarilla nähdään kaksi erityisesti skinhead-kulttuuriin paneutuneen sveitsiläisen Daniel Schweiserin dokumenttia. Skinhead Attitudessa Schweiser haluaa kaivella skini-ilmiötä pintaa syvemmältä kartoittaen niin sen juuria ska-musiikin ja vasemmistolaisten työläisnuorten parissa kuin äärioikeistolaista nykyleimaa. White Terror taas vie näkökulmansa kauemmas musiikkiympyröistä, kun Schweiser jäljittää uusnatsien ja äärioikeistolaisen ammattirikollisuuden kansainvälisiä verkostoja pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Sekalaisempaa hajatarjontaa Rokumentissa edustavat esimerkiksi yksittäisistä yhtyeistä kertovat elokuvat. Oman osansa saavat muun muassa Fugazi, Dave Lindholm, The Germs ja Johnny Cash. Selkeitä kärkielokuvia festivaalille ei järjestäjien mukaan täksi vuodeksi nostettu, joskin sellaisena voisi pitää sunnuntain päätösfilmiä Maradonaa, joka tulee koko Suomen levitykseen Rokumenttia seuraavalla viikolla. Dokumentin tähti, argentiinalainen jalkapallolegenda Diego Maradona sanoo varmasti jokaiselle jotakin, mutta elokuvafanit ovat filmiä odottaneet enemmänkin sen ohjaajanimen takia. Harvakseltaan filmaava serbialainen Emir Kusturica on myös syy elokuvan esittämiseen rockelokuvafestareilla. Balkanin rytmeillä ryyditetyistä elokuvistaan tunnettu Kusturica pistää filmillään hulinaksi, sekoittaa vapaasti dokumenttia ja musiikkiesityksiä, sekä tunkee tietysti itse mukaan hurlumhei-henkiseen elokuvaansa.

Lisätietoja festivaalin kotisivuilta: www.rokumentti.com