Viimeinen illallinen kotikatsomo

Parisuhdedraamassa Viimeinen illallinen kaksi ystäväpariskuntaa alkaa setvimään suhteitaan, kun toisen parin pitkä liitto päättyy avioeroon. Gabe (Dennis Quaid) ja Karen (Andie MacDowell) valitsevat Tomin (Greg Kinnear) ja Bethin (Toni Colette) välirikossa puolensa ja kummastelevat eronneiden uusia elämänvalintoja.

Keski-iän kynnyksellä käyvät Gabe ja Karen tekevät työkseen ruokakritiikkejä, moralisoivat epäonnisia ystäviään ja brassailevat gastronomisella tietämyksellään. Pariskunnan konservatiivinen elämäntyyli joutuu uudessa tilanteessa kovalle koetukselle ja he joutuvat punnitsemaan uudestaan myös omaa avioliittoaan. Pohdinnan tuloksena he toteavat lähinnä, että seksiä ei enää harrasteta tarpeeksi paljon, mutta kumppania kohdellaan silti paremmin kuin ystäväpariskunnan tapauksessa.

Tarina vailla koukkuja

Suomessa suoraan videolevitykseen tulevan amerikkalaisen televisioelokuvan päärooleissa nähdään viime aikoina enemmän sivurooleissa esiintyneet Quaid (mm. Traffic ja Minä tahansa päivänä) sekä MacDowell (mm. Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja Short Cuts). Heidän näyttelijäsuorituksensa eivät riitä kannattelemaan tylsällä juonella varustettua Norman Jewisonin teosta. Quaidin näyttelemisessä on pahoja maneereja ja MacDowell tuntuu omistavan vain yhden koiranpentumaisen ilmeen. Gabe ja Karen ovat hahmoina niin konservatiivisia ja kliseisiä, ettei henkilöihin samastu vahingossakaan. Heidän kotinsa on liian täydellinen, tekemänsä ruoka kuin suoraan Kokkisodasta ja elämäntapansa liian virheetöntä. Parisuhdepulla on tässä kattauksessa siis kovin sitkeää.

Enimmäkseen televisioelokuvia ja -sarjoja ohjanneen Jewisonin aiemmista töistä tunnetuin on Denzel Washingtonin tähdittämä Hurrikaani. Donald Marguliesin Pulitzer-palkittuun näytelmään pohjautuvassa Viimeisessä illallisessa ei ole ollut tuoreen Oscar-voittajan tasoista luonnenäyttelijää ohjattavana, ja kenties siksi elokuva tuntuu jotenkin kasvottomalta ja persoonattomalta. Aivan kuin katsoisi puolitoistatuntiseksi venytettyä tv-sarjan jaksoa, josta käsikirjoitustiimi on unohtanut kaikki cliffhangerit pöytälaatikkoon. Juonen asetelmista ei saada irti muuta kuin pitkäveteistä jaarittelua, eikä Gaben ja Karenin suhteeseenkaan löydetä uutta käännettä, joka toisi tarinaan eloa.

Elämä on autuasta vasta avioeron jälkeen

Tarinaa yritetään syventää takaumalla, mutta pariskuntien ystävyyden alkutaivalta kuvaava kohtaus osoittautuu vain irralliseksi sivujuonteeksi. Kohtaukset ovat muutenkin paikallaan junnaavia ja dialogi stereotyyppisen ajattelun tulosta; miehet ja naiset purnaavat tahoillaan parisuhteen tavanomaisia ongelmia.

Elokuvasta on unohdettu myös selkeä loppukaneetti - lopputekstien rullatessa ruutuun on pakko ihmetellä: tässäkö tämä oli? Kamera etääntyy pääparista ja jättää heidät pohtimaan samoja kysymyksiä - ilman vastauksia. Viimeisen illallisen välittämä ainoa ajatus on, että elämä on avioeron jälkeen paljon autuaampaa kuin ennen sitä.