Perinteille kumartavaa kauhua

The Witch in the Window on vähistä elementeistä koostuva, kauhuelokuvan perinteille kumartava kummitusjuttu, jonka keskiössä ovat isä, poika ja talo sekä sitä asuttava paha henki. Elokuva lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa isä ja poika ovat lähdössä New Yorkista kauas pohjoiseen Vermontiin. Isän ja pojan suhdetta on tarkoitus hoitaa kuusi viikkoa pizzan voimin talossa, jonka isä on ostanut aikeenaan kunnostaa se. Taustalla on vanhempien suhteen ristiriidat ja äidin väsymien murrosikää lähestyvän pojan kasvattamiseen yksin, kun isä pakenee omaa sisäistä ahdistustaan milloin minnekin.

The Witch in the WindowPattitilanne kotona heijastuu tietenkin myös kohta 13 vuotta täyttävään Finniin (Charlie Tacker), eikä olisi ensimmäinen kerta kauhuelokuvan historiassa kun teini-ikäisten kuohuva mieli onnistuu nostamaan demonit esiin. Yleensä teini-iän villi energia ja avautuvat helvetin portit liitetään kuitenkin tyttöihin ja heräävään demoniseen seksuaalisuuteen, joka on kahlitsemattomana tietenkin suoraan paholaiselta kotoisin. Niinpä tässäkään elokuvassa murrosikäisen pojan mielen kuohunta ei ole liikkeelle paneva voima, kun pahoja henkiä projisoidaan eetteriin.

Perillä Vermontissa odottaa autiotalo, johon liittyy tarina taloa asuttavasta kummituksesta nimeltä Lydia (Carol Stanzione). Tarinan välittää paikallinen olutta kulautteleva naapurinmies Louis (Greg Naughton), joka kertoo lapsena tunteneensa Lydian ja pelänneensä tätä. Louis muistuttaa hahmona Stephen Kingin klassikkoromaaniin perustuneen Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematery, 1989) -elokuvan naapurinmiestä Jud Crandallia, joka näennäisestä auttamisenhalustaan huolimatta onnistui tarinoinnillaan lietsomaan mörköjä esiin piiloistaan sängyn alta.

The Witch in the WindowThe Witch in the Window ei ole järin omintakeinen elokuva, sillä se muistuttaa miltei joka käänteessä jostain jo aiemmin tehdystä ja nähdystä. Isän hajoavasta mielestä ja talosta mielen vertauskuvana tulee vääjäämättä mieleen Stanley Kubrickin mestarillinen The Shining – Hohto (The Shining, 1980), joka perustui niin ikään Stephen Kingin romaaniin.

Ohjaaja Andy Mitton pitää kuitenkin ohuen tarinan hyvin kasassa ja keskittyy tunnelmaan eikä halpaan säikyttelyyn, jota sitäkin käytetään muutamaan kertaan. Itselleni aaveiden fyysinen näyttäminen ja haamujen silkka pahuus ilman kehyskertomusta ja taustaa tuottaa lieviä ongelmia tarinan uskottavuuden suhteen, mutta The Witch in the Window on kuitenkin positiivinen yllätys nykyisen kauhun kentässä. Erityiskiitokset elokuva ansaitsee lyhyestä kestostaan.

* * *
Arvostelukäytännöt