The Wicker Man kotikatsomo

Uhrijuhlaa pidetään kauhuelokuvien Citizen Kanena. Vertaus pitää paikkansa ainakin siinä mielessä, että kauhuelokuvaan vihkiytyneiden keskuudessa tuskin yhtäkään muuta teosta arvostetaan samalla tavalla.

Ilmestyessään elokuva oli poikkeus muiden kauhuelokuvien joukossa. Elokuvassa ei rakenneta pelkoa pimeydellä vaan kaikki tapahtuu päiväsaikaan. Uhka ei synny yliluonnollisuuksista tai hirviöistä vaan ystävällisestä ja vieraan tervetulleeksi toivottavasta kommuunista. Eikä kauheuksien kohteeksi joudu avuton nainen vaan itsepäinen ja vaikutusvaltainen mies.

Elokuvassa jumalaa pelkäävä ylikonstaapeli Howie (Edward Woodward) lähtee tutkimaan Skotlannin pohjoispuolella sijaitsevalle saarelle kadonneen tytön mysteeriä. Paikalliset eivät tämänlaisesta tapauksesta ole kuulleetkaan. Patakonservatiivista kristillistä armomaailmaa noudattava poliisi järkyttyy paikallisten pakanallisista riiteistä ja juhlista. Jotain omituista on meneillään.

Úhrijuhla viipyilee ja tutkii yksityiskohtaisella tarkkuudella kristinuskon ja pakanallisuuden yhteensovittamattomuutta, mutta toisaalta myös kuinka nämä kaksi aatemaailmaa peilaavat toinen toisiaan. Ristiriitoja ammennetaan muun muassa kyläläisten seksuaalisesta estottomuudesta. Hedelmällisyyden juhlinta on heille osa arkipäivää, kristitylle Howielle taas pidättäytyminen on tie arvokkaampaan elämään.

Elokuva etenee kohti väistämätöntä ja jos et ole nähnyt elokuvaa, niin lopeta lukeminen nyt. Elokuvan julmuus ei ole menettänyt tehoaan vuosien eikä uusintakatselujenkaan valossa. Itse asiassa elokuva hirvittää vaikka tietäisi miten kaikki päättyy. Howie huomaa, että hänet on huijattu paikalle ja hänellä on keskeinen rooli tulevissa menoissa. Karmean totuuden valjetessa apuun ei ole tulossa Jumala kuin Saatanakaan, vaikka heitä kutsuisi hätiin.

Elokuvan tapahtumat ovat kaameita sellaisenaan, mutta hirvittävää on kuinka loogisesti kaikki lopulta kietoutuu yhteen uhrimenoissa. Pakanoille uhraus on riitti, jolla lepytetään jumalaa ja kristitylle se taas muodostaa mahdollisuuden marttyyriyteen. Elokuvassa voi asettautua kumman tahansa osapuolen taakse ja silti elokuva säilyttää mielekkyytensä.

Uhrijuhlaa voi ajatella myös tutkielmana uskonnosta ja vallankäytöstä. Kylää johtava humaani, mutta häijy Lord Summerisle (Christopher Lee) vaikuttaa tiedostavan jollain tasolla, että hänen kylään istuttama pakanallisuus ei välttämättä ole totta. Murha tapahtuu tästä huolimatta, eivätkä kyläläiset epäile hetkeäkään sitä toteuttaessaan, etteivätkö toimisi oikean asian puolesta.

Elokuva saa myös uusia tulkintakehyksiä vuosien muuttuessa. Alun perin se heijasteli tahtomattaankin vanhan konservatiivisen arvomaailman ja vapautuneen 1960-luvun hippiyhteisöjen yhteentörmäystä. Tämän päivän valossa elokuvassa korostuu entisestään huomio, kuinka tekopyhää on lähettää sanansaattaja liputtamaan omaa arvomaailmaansa jo oman valintansa tehneen yhteisön keskelle. Fanatismilla ja peräänantamattomuudella on kamala hinta.

Uhrijuhlista on olemassa kolme versiota. Aiemmin elokuvasta oli saatavilla teatteriversio ja niin kutsuttu pidennetty versio, johon palautettiin vuosikymmeniä kadonneiksi luultuja kohtauksia takaisin elokuvaan. Viime vuonna elokuvasta julkaistiin myös The Final Cut, joka lienee ohjaajan oma suosikki. Suomessa aikoinaan julkaistulta dvd:ltä löytyy ainoastaan teatteriversio.