The Little Hours kotikatsomo

Nunnakomedia The Little Hours perustuu löyhästi Giovanni Boccaccion kahteen tarinaan eroottisista sävyistään tunnetussa novellikokoelmassa Decamerone, joka on julkaistu noin 1300-luvun puolivälissä. Italian Toscanassa kuvatun elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Jeff Baena, jonka aiempiin ansioihin kuuluu muun muassa I Heart Huckabees (2004) -leffan käsikirjoitus yhdessä David O. Russellin kanssa.

The Little Hoursissa ensimmäisenä huomio kiinnittyy kieleen. Heti elokuvan alussa nuoret nunnat kimpaantuvat luostarin puutarhurille, joka on uskaltanut puhutella heitä. Nunnat kiroilevat puutarhurille railakkaasti verevällä Ameriikan kielellä, eikä f-sanaltakaan vältytä.

Englanninkielisille katsojille kielen valinta ei tunnu ehkä oudolta. Brittiläisissä ja amerikkalaisissa tuotannoissahan on aivan tavallista, että esimerkiksi Italiaan ja vuoteen 1347 sijoittuvassa nunnatarinassa puhutaan amerikanenglantia. Tässä tapauksessa kielivalinta ei kuitenkaan tunnu pelkästään ylimieliseltä vaan tuo oman huvittavan mausteensa muutenkin sangen anakronistiseen keittoon.

Tarina sijoittuu siis keskiajalle, Pohjois-Italian Garfagnanaan, mutta päähenkilöt käyttäytyvät kuten ketkä tahansa pahaiset teinit –he kiukuttelevat, kiroilevat, juoruilevat ja ovat muutenkin holtittomia. Meno luostarissa muistuttaa ajoittain enemmän collegeasuntolaa kuin hiljentymisen paikkaa. Kaikki pääosanesittäjät, kolme nuorta nunnaa, Fernanda (Aubrey Plaza), Alessandra (Alison Brie) ja Ginevra (Kate Micucci), ovat erinomaisia komedianäyttelijöitä.

Tapahtumat eskaloituvat, kun viinin lipittelyyn taipuvainen isä Tommasso (John C. Reilly) ottaa suojiinsa nuoren Massetton (Dave Franco), joka pakenee naapurin isännän kostoa. Isä Tommasso ehdottaa, että nuori mies jäisi luostariin piiloon ja esittäisi kuuromykkää, jottei luostarin elämä häiriytyisi hänen vuokseen. Turha toivo.

Nuoret nunnat ryypiskelevät ehtoollisviiniä, käyttävät belladonnaa lemmentaikoihin, pussailevat toisiaan ja laulavat kännissä, keskiaikaisia kirkkoviisuja tietenkin. Kun hurmaava uusi puutarhuri Massetto ilmestyy paikalle, nunnien seksuaalinen turhautuminen purkautuu pahaa-aavistamattomaan nuoreen mieheen. Seksiä ja kähmintää tapahtuu sopimattomissa paikoissa. Bensaa liekkeihin saapuu kaatamaan vielä Alessandran villi lapsuudenystävä Marta (Jemima Kirke, joka esittää hyvin samantyyppistä hahmoa kuin Girlseissä). Elokuvan kielihuumoriin kuuluu Ginevran jatkuva Martan puhetyylin ihmettely. Onko Marta todella täältä kotoisin?" hän kyselee, kun näyttelijä Jemima Kirke puhuu brittienglantia.

Elokuvassa on paljon improvisoidun oloisia kohtauksia. Myös käsivarakameraa ja hiomatonta videoestetiikkaa viljellään yleisesti. Nämä esteettiset valinnat tuovat oman verevän tuntunsa elokuvaan, joka onnistuu useasti naurattamaan hahmojen yllättävillä tokaisuilla. Kuten vanginvartijoilla, jotka ovat pettyneitä lounaalla tarjottujen porkkanoiden rapeuteen. Tarinan poukkoilu tuntuu myös aivan tarkoitukselliselta tyylivalinnalta. Välitöntä tunnelmaa hakevassa komediassa lörpöttely kuuluu asiaan.

The Little Hours on viihdyttävä komedia, jonka kesto on ihanteellinen. Baenan karnevalisoiva ote ei ehkä lopulta ole myöskään niin kaukana alkuperäisteoksesta. Tämä saattaa olla juuri oikea tapa tehdä kunniaa Boccaccion tarinoille.