The Caller kotikatsomo

Mary Kee (Rachelle Lefevre) on juuri eronnut väkivaltaisesta miehestään ja muuttanut omilleen. Elämä alkaa varovaisesti asettua uusiin uomiinsa ja siihen ilmestyy miellyttäviä uusia tuttavuuksia, kuten mukava talonmies George (Luis Guzmán) ja paikallisen opiston opettaja John (Stephen Moyer). Pian Mary saa kotipuhelimeensa soiton, jossa tavoitellaan asunnon entistä asukasta. Soittaja, vanhempi naisihminen nimeltä Rose, jatkaa kuitenkin puheluita Marylle ja naisten välille muodostuu omalaatuinen yhteys. Pian Rose muuttuu kuitenkin yhä vaativammaksi ja lopulta suorastaan hengenvaaralliseksi, kun Maryn ja tämän mysteerisoittajan menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen.

The Caller on monessa mielessä hyvin perinteinen, suoraan dvd:lle päätyvä yhden katsomiskerran kauhupätkä. Juoni flirttailee kömpelösti kvanttifysiikan kanssa yhdistäen perinteisiä säikyttelyelementtejä aika- ja tilaulottuvuuksien kanssa leikittelyyn. Tarinassa on kuitenkin tuskastuttavan paljon niin pahoja epäloogisuuksia ja aukkoja, joita ei voi laittaa edes b-luokan kauhuperinteen ylläpidon piikkiin. Höpsö juoni käy vain ärsyttämään ja pökkelöt henkilöhahmot korpeamaan.

Elokuvan ohjannut Matthew Parkhill on ainakin vielä toistaiseksi hyvin tuntematon tapaus, mutta näyttelijät ovat ihan nimekästä sakkia. Potentiaalisen katsojaryhmän The Callerille saattavat tarjota postmodernien vampyyritarinoiden ystävät. Naispääosassa oleva Rachelle Lefevre on nähty kahdessa ensimmäisessä Twilight-elokuvassa ja Stephen Moyer tunnetaan True Bloodin vampyyri-Billinä. Hyytävänä Rosena ainoastaan äänenä kuultava Lorna Raver keräsi kiitosta roolistaan legendaarisen Sam Raimin elokuvassa Drag me to Hell (2009) ja kauhu tuntuukin sopivan tälle veteraaninäyttelijälle hyvin. Detaljina mainittakoon lisäksi, että alunperin Maryksi oli roolitettu edesmennyt Brittany Murphy.

Elokuvaan on hetkittäin saatu ihan kelpo tunnelma johtuen pitkälti varsin tyylikkäästä valaistuksesta. Elokuva on kuvattu kokonaisuudessaan Puerto Ricossa, ja vaikka tarina ei sijoitu varsinaisesti minnekään erityisesti, tuo tämä harvinaisempi kuvauslokaatio visuaaliseen ilmeeseen edes jotain mielenkiintoista. Muutamassa kohtauksessa huomaa, että dialogiin on koitettu panostaa, mutta nämä satunnaiset valonpilkahdukset sammuvat pian elokuvan yleisen ankeuden alle. The Caller on kaikesta huolimatta täyttä tusinatavaraa, jonka katsominen vaatii todellisia ponnisteluja jopa kauhua mielellään ja laajasti katsovalta. Se on geneeristä mössöä, josta ei pari tuntia elokuvan näkemisen jälkeen ole jäljellä enää minkäänlaista muistijälkeä.