S.W.A.T. kotikatsomo

Näyttää siltä, että 1970-lukua ja sen amerikkalaista televisiosarjatuotantoa on alettu pitää jonkinlaisena leffanteon aarreaittana. Alkuperäisidealtaan 30 vuoden takainen S.W.A.T. on napakka, mutta yllätyksetön kuvaus Los Angelesin poliisilaitoksen kommandoyksikön arjesta. Silti se erottuu edukseen muista 70-luvun muottiin isketyistä tuotannoista, kuten Charlien enkeleistä ja Starskysta & Hutchista. S.W.A.T. ei tavoittele vanhaa atmosfääriä, jolloin lopputulos saattaa mennä tahattoman komiikan puolelle kuten Starskyssa ja Hutchissa, vaan lopputuloksena on räväkkä toimintaelokuva ihan sellaisenaan.

S.W.A.T täyttää kunnollisen actionelokuvan kelpoisuusehdot luultavasti esikoisohjaaja Clark Johnsonin vuoksi, jonka jotkut saattavat muistaa upean Homicide – pelon kadut -sarjan etsivä Lewisina. Homicide on eräs kaikkien aikojen poliisisarjoista realistisen kuvaustapansa ja innovatiivisen kameratekniikkansa vuoksi, joten parempaa oppimiskokemusta tulevalle ohjaaja Johnsonille ei osaa kuvitella. Loistokas S.W.A.T ei kuitenkaan ole, siitä pitävät huolen valitettavan arvattavat juonenkäänteet.

Silti, toimintaelokuvista poiketen elokuvan dialogi on ajoittain varsin nasevaa ja se ei näin ainakaan loukkaa katsojien älykkyyttä, kuten monet samaa genreä edustavat elokuvat. Erityisesti S.W.A.T.:n kahden kovan kundin Samuel L. Jacksonin ("Hondo" Harrelson) ja Colin Farrellin (Jim Street) välinen sparraus on ajoittain jopa miellyttävää katsella tyyliin:

– "Miksi valitsit minut yksikköösi?" (Street) – "Jotta kapua ärsyttäisi." (Hondo)

Testosteronia toki, myönnettäköön, mutta milloinkas näissä ei olisi.