The Sentinel - Salaliitto kotikatsomo

The Sentinel – Salaliitto kuorruttaa juonittelunsa aina yhtä pateettisella amerikkalaisella isänmaallisuudella. Jälleen vaanitaan kansakunnan kiiltokuvaa ja salaliittoa rakennetaan murhayritysten, pettureiden ja kauniiden naisten varaan. Epäilysten tulilinjalle joutuvat tällä kertaa presidentin omat turvamiehet.

Toteutus on puuduttavaa perustoimintaa, josta puuttuvat luovuus, tuoreus ja ideoinnin riemu. Ongelmat ovat lähtöisin käsikirjoituksesta, sillä salamurhasuunnitelmaa ei vaivauduta katsojalle perustelemaan. Ainoastaan alussa esitelty epämääräinen kokoelma uhkauksia antaa ymmärtää, että päämiehen nahka on haluttua tavaraa. Kenties esitelty halukkuus päästä valkoisen talon valtiaasta eroon on edes jonkinasteinen yhteiskunnallinen kommentti.

Kantaaottavuutta tästä elokuvasta on nimittäin turha hakea. Tekijät välttelevät harvinaisen tehokkaasti mielipiteiden esittämistä. Toisten loukkaamista varotaan esimerkiksi keksimällä valtioiden nimiä, vaikkakaan ei tarvita raketti-insinööriä paikallistamaan muun muassa Karjastanin mahdollista sijaintia.

Omia ja vieraita ei haluta sohia syyttävällä sormella, mutta isänmaallisia sankareita ei ole unohdettu. Tässä elokuvassa riittää naisia ja miehiä, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä suuremman hyvän vuoksi. Elokuvan ainoaksi sanomaksi jää siten tapahtumien katsominen punavalkoraidallisten lasien lävitse. On itsestään selvää, että omia suojellaan, syiden kyseenalaistaminen jätetään katsojalle.

Vaikka viihteen nimissä ohitettaisiin tarinan surkeat perustelut, parinkymmenen vuoden takainen maailmankuva ja korvista tursuva pateettisuus, niin homma kompastuu viimeistään visuaaliseen ilmeeseen. Toimintapläjäyksen on ohjannut Clark Johnson, joka on aiemmin työskennellyt television parissa ja ohjannut jaksoja muun muassa Shield-sarjaan. Sentinel on hänen ensimmäinen valkokangastuotteensa, joka muistuttaa kuvaukseltaan televisiosarjan ylivenähtänyttä jaksoa. Muutama harva elokuvallinen keino paljastuu lainaukseksi vanhoista toimintaelokuvista. Tietä on viitoittanut erityisesti Clint Eastwoodin tähdittämä Tulilinjalla.

Vaikka Sentineliin on saatu mukaan niinkin mainittavia nimiä kuin Michael Douglas ja Kiefer Sutherland, eivät he pysty tuomaan syvyyttä tarinaa. Puolusteluna kypsymättömälle kerronnalle ei voi edes käyttää sitä, että kaikki perustuu Gerry Petievichin romaaniin. Joko Johnson opettelee valitsemaan antoisampia romaaneja ohjattavakseen tai rakentaa valmiista aineksista mielenkiintoisemman elokuvan. Tällä kertaa ainakin aliarvioitiin pahasti katsojan älykkyyttä.