Sleeping Dogs kotikatsomo

Muisti määrittää pitkälti sitä, kuka ihminen on. Muistin merkitystä onkin käsitelty lukuisissa kirjoissa ja elokuvissa. Oman tulokulmansa aiheeseen antavat Alzheimerin taudin kaltaiset muistisairaudet.

Russell Crowen esittämä entinen poliisi Roy sairastaa Alzheimerin tautia ja häneen kokeillaan uutta hoitoa. Hoidon tueksi lääkäri neuvoo Royta harjoittamaan aivojumppaa vaikka palapelejä tekemällä. Sattuvasti Roy saa yhteydenoton ja käy tapaamassa aikanaan pidättämäänsä kuolemaantuomittua, joka teloituksensa alla saa vakuutettua Royn siitä, ettei ole tehnyt tunnustamaansa murhaa. Roy alkaa selvittää vanhaa rikosjuttuaan nyt uusin silmin, sillä hän ei muista tapauksesta mitään.

Sleeping Dogs on verkkainen rikosjännäri, jossa kootaan samanaikaisesti rikoksen palapeliä ja muistinsa menettäneen päähenkilön elämän palapeliä. Näistä jälkimmäinen on huomattavasti kiinnostavampi, koska Roy ei varsinaisesti ole ollut aikanaan mikään mukava ja synnitön kaveri. Hän haluaa tietää, kuka hän on ollut. Aivojen alkaessa toimia paremmin oman menneen itsensä ymmärtämisestä uhkaa muodostua yhä vaikeampi muuri kiivettäväksi.

Elokuvan taustalla on romanialaiskirjailija E. O. Chirovicin kansainvälisesti menestynyt ja suomeksikin käännetty Peilien kirja (2017). Kysymys ei ole yksi yhteen tehdystä kirjafilmatisoinnista vaan kirjasta on elokuvaan otettu lähinnä selvitettävä rikostapaus. Melko vapaasta adaptaatiosta huolimatta elokuvaan on jäänyt kirjallista painolastia.

Romaaneissa kerronta voi vaihdella pitkiäkin jaksoja eri henkilöiden välillä, ja kokonaisuus pysyy silti hallussa. Elokuvassa tämä toimii harvoin, jos koskaan. Sleeping Dogsissakin rikostapauksen selvittely tuo mukaan useita eri henkilöitä, joiden polkuja läpikäydessä päähenkilö unohtuu kuvista välillä turhan pitkäksi aikaa. Sivupoluilla on rikostapauksen selvittelyssä merkityksensä, mutta tapaus itsessään ei ole kovin kiinnostava ja jännitysrakennelmana se on elokuvalle turhan monimutkainen. Asetelmasta olisi saatu lopulta paljon enemmän irti, mikäli fokus olisi pidetty läpi tarinan yksinomaan päähenkilössä.

Ohjaaja Adam Cooper on aiemmin tehnyt uraa käsikirjoittajana ja on ensimmäisessä omassa ohjauksessaankin vastannut käsikirjoituksesta kirjoittajakollegansa Bill Collagen kanssa. Ohjauksellisesti ja elokuvalliselta anniltaan Sleeping Dogs on kohtuullisen onnistunut, mutta lopputulosta rasittaa käsikirjoituksen rönsyilevyys.

Russell Crowe on viime vuosina tehnyt matalamman profiilin elokuvia, mikä ei miehen karismaa ole rapauttanut, ja muistinsa kanssa kamppailevan Royn roolin hän hoitaa vakuuttavasti. Alkujaan roolia oli ilmeisesti kaavailtu Mel Gibsonille. Crowen hyvästä suorituksesta huolimatta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, minkälaisen Gibson olisi Roysta rakentanut, hän kun on aiemminkin tehnyt herkullisia tulkintoja hivenen vinksallaan olevista hahmoista.

Muut elokuvan roolit ovat Crowen tavoin osaavissa käsissä eikä elokuvassa ole tarinan tarpeetonta monimutkaisuutta lukuun ottamatta kummempaa huomautettavaa. Lopputuloksesta ei vain muodostu osatekijöiden yhtälöä kummallisempaa. Siis sellaista, joka jättäisi katsojan muistiin pysyvämpää jälkeä.