Sisupussi kotikatsomo

Monet merkittävät elokuvat jäävät Suomessa joko näyttämättä valkokankailla tai saavat hyvin lyhyen kierroksen teattereissa. Brittiläisen Charlotte Reganin indie-elokuva Sisupussi voitti Sundancen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon ynnä liudan muita palkintoja ja käväisi Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla. Teattereissa se oli tovin aikaa kuluvan vuoden helmikuussa. Kokonaisuudessaan elokuva keräsi vain rapiat 2800 katsojaa, mikä on ikävän vähän.

Onneksi ainakin vielä on kulttuuripalveluja kuten Cineast, joka tarjoaa monen suomalaisen kirjastoverkon asiakkaalle ilmaiseksi elokuvien suoratoistopalvelua. Palvelu on rajoitettu neljään lainauskertaan kuussa ja toistaiseksi esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastokäyttäjät eivät palveluun pääse, mutta onneksi alkuperäisen pääkaupungin käyttäjät pääsevät. Sisupussi ja moni muu niin sanottu laatuelokuva tai indie-teos löytyy Cineastin palvelusta. Toivon mukaan teos saa palvelun kautta ansaitsemiaan lisäkatsojia.

Reganin elokuva on omanlaisensa faabeli, näennäisesti realistisen maanläheinen tarina, joka kuitenkin ovelasti välttelee oikeaa arkitodellisuutta silloinkin, kun se kuvaa asumalähiön rutiineja ja väkeä. Sisupussi on luonteva yhdistelmä elämää 12-vuotiaan tytön näkökulmasta, jossa lähiötodellisuuteen yhdistyy edelleen lapsenomainen ajatusmaailma.

Mainittu tyttö, Georgie (Lola Campbell), on menettänyt äitinsä ja elelee yksikseen kotitalossaan seuranaan naapurissa asuva paras ja ainoa ystävä Ali (Alin Uzun). Georgie pöllii fillareita Alin kanssa ja myy niitä lähistön pyöräkorjaamoon saadakseen rahaa vuokraan ja ruokaan. Tehoton ja höynäytettävissä oleva lastensuojelu soittelee välillä perään, mutta Georgie onnistuu huijaamaan näitä väittämällä, että hänen huoltajanaan toimii hänen setänsä nimeltä Winston Churchill. Georgien elämää omillaan tukee tai ainakin katsoo sormien lävitse suurin osa yhteisöstä.

Eräänä päivänä Georgien paikalleen pysähtynyt elämä kuitenkin mullistuu, kun pottatukkainen nuori mies Jason (Harris Dickinson) tunkee taloon sisälle ja kertoo olevansa Georgien isä. Georgien vanhemmat saivat hänet teineinä eikä Jason osannut käsitellä isyyttä vaan pakeni Ibizalle hanttihommiin ja hylkäsi perheensä. Jason tuli Georgien äidin pyynnöstä takaisin, mutta isyydestä Jason ei tiedä aluksi mitään, eikä Georgie aluksi kaipaa ollenkaan kotiinsa tuntematonta miestä, joka on hänet aikoinaan hylännyt.

Georgien ja Jasonin suhteen ympärille kietoutuva Sisupussi säilyttää Alin hetken aikaa mukana, mutta viisaasti Ali häivytetään elokuvan ensikolmanneksen jälkeen ja käsikirjoitus keskittyy vastahakoisen tyttären ja kömpelösti isän roolia yrittävän Jasonin ristiriitaisuuksiin, lähentymiseen ja perhesuhteen monimutkaisiin ensiaskeliin. Kumpikin hahmo on kirjoitettu moniulotteiseksi ja aidoksi, mitään satumaailmaratkaisuja ei synnytetä eikä isä-tytär-suhde ole millään muotoa valmis elokuvan lopussa.

Harris Dickinson on elokuvan ainoa ammattinäyttelijä, ja esittää Jasonin roolin vakuuttavasti. Dickinson on ymmärtänyt hyvin roolinsa, jonka tarkoitus on tukea Lola Campbellia, joka on todellinen löytö. Campbell on Georgiena erittäin luonteva, uskottava ja roolissaan koskettava.

Campbell onnistuu tavoittamaan Georgien vereslihalla olevan psyyken samoin kuin äitiä kaipaavan lapsen olemuksen. Campbell on vakuuttava sekä kiukunpuuskissaan kuin äitiä hiljaa itkiessään, mutta parhaimmillaan hän on, kun Georgie puuhailee arkisissa askareissaan ja kanavoi rajapintaa päättyvän lapsuuden ja vähitellen lähestyvän aikuisuuden välillä.

Reganin esikoisohjaus on varmaotteista ja elokuvan kerronta on luontevaa. Lyhyet kohtaukset sekä naapuruston muka-haastattelut rytmittyvät pidempiin kohtauksiin, joissa Jasonin ja Georgien suhde etenee polveilevasti. Elokuvaa ei ole suotta pitkitetty. Siitä huolimatta teokseen on jäänyt hitusen temaattista toistoa mikä ei haittaa liikaa, mutta saa toivomaan vielä ylimääräistä editointikierrosta, jotta rosoja olisi saatu pois. Toisaalta rosot tekevät Sisupussista hyvin inhimillisen ja persoonallisen esikoisteoksen, jonka perusteella Reganin uraa voi seurata mielenkiinnolla.

Lisäplussaa Sisupussi saa Georgien toisen korvan kuulolaitteesta, joka on tytöllä korvassaan luontevasti ja sen suurempaa huomiota herättämättä. Kukaan ei siitä kysy, ja miksi pitäisikään? Kuulolaite on kuulemisen apuväline siinä missä silmälasit näkemisen apuväline. Ylipäätään mikään apuväline, oli se sitten kuulolaite, silmälasit tai pyörätuoli, ei ole ihmisen luonteenpiirre tai määrittävä tekijä kuten turhan monissa elokuvakuvauksissa tunnutaan edelleenkin esitettävän.