Sampo kotikatsomo

Tästä elokuvasta olisi voinut tulla jotain suurta. Neuvostoliittolaisen Mosfilmin ja kotimaisen Suomi-filmin yhteistyön hedelmä Kalevalan filmatisoinnista oli ilmestyessään 1950-luvun lopulla suomalaisessa elokuvakentässä jotain poikkeuksellista. Vastaavanlaista vakavaa genrefilmiä ei oikeastaan ollut tehty ainakaan tässä mittakaavassa kotimaassa.

Tuotantotiimin näkemykset poikkesivat rajusti toisistaan. Suomessa suurtuotannolta toivottiin vakavahenkistä ja alkuperäisteoksen tasoista filmatisointia Kalevalasta. Kirjallisuudesta ammentanut neuvostoliittolainen seikkailuelokuvien ohjaaja Aleksandr Ptushko halusi taas työstää satuelokuvan.

Sampossa ammennetaankin Kalevalasta vain pieni osa. Tilalle on heitetty myös kuvastoa, jota ei alkuperäisteoksesta löydy. Tarina on silti tuttu. Seppä Ilmarinen aiheuttaa ihmeellisen Sammon taonnalla tahtomattaan valtakamppailua ja kurjuutta. Kalevalan ja Pohjolan väki taistelevat Sammon omistuksesta, sillä sen avulla saa hyvinvointia ja vaurautta.

Sampo on elokuvana kiinnostava palanen kotimaista elokuvahistoriaa, joskaan ei välttämättä erityisen onnistunut elokuva. Erikoistehostemaakarina tunnettu Ptushko säväyttää elokuvan rikkaalla värimaailmalla ja satumaisilla erikoistehosteilla. Estetiikka tuntuu vieraalta, kun sitä vertaa muuhun kotimaiseen elokuvatuotantoon.

Tarinankerronnan ja näyttelijäntyön tasolla Sampo on kankeaa katsottavaa. Draama uupuu. Samoin mystinen ulottuvuus, jota Kalevalaan pohjautuvalta elokuvalta odottaisi. Mytologian korvaa satusetämäinen kerronta, jossa hyvä ja paha, valo ja varjo sekä rakkaus ja ahneus mittelöivät toisiaan vastaan.

Näyttelijäntyön kankeus voi johtua siitä, että ulkomaalaisnäyttelijät ovat joutuneet esittämään oikein suomalaisrepliikit, jotka sitten dubattiin jälkikäteen. Sampo kuvattiinkin kaikkiaan neljä kertaa, kahdella eri kielellä ja kahdella eri objektiivilla. Materiaalista räätälöitiin useita versioita, joita levitettiin eri puolille maailmaa.

Suomalaisessa versiossa on yritetty säilyttää linkki Kalevalaan dialogin tasolla. Huhupuheiden perusteella Neuvostoliitossa julkaistussa versiossa otetaan vielä enemmän luovia vapauksia alkuperäismateriaalista. Helppoa elokuvalla ei ollut muuallakaan. Yhdysvalloissa tuottajalegenda Roger Cormanin käsissä tuotos silvottiin täysin tolkuttomaksi hakkelukseksi.

Sampo saattaa olla elokuvana kankea, mutta yllättäen vain harvoin tahattoman koominen. Osa naiivista kuvastosta aiheuttaa toki hymistelyä. Huomiota herättävät niin metsässä tanssahtelevat karhunpoikaset kuin vetten päällä kävelyt. Saduissa tämänlainen irrottelu sallittakoon.

Elokuva julkaistiin dvd-tallenteena uuden restauroinnin valmistuttua. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVIn julkaisu ansaitsee kaikki kiitokset. Sampo ei ole varmasti koskaan näyttänyt yhtä hyvältä. Värimaailma suorastaan hohkaa komeudessaan.

Sampon dvd-julkaisu ansaitsee erityismaininnan myös lisämateriaaleistaan. Julkaisun mukana on elokuvaharrastaja Timo Raidan ja sarjakuvittaja Petteri Tikkasen sarjakuva elokuvan fanittamisesta. Kirjanen sivuaa myös elokuvan tuotantohistoriaa ja sen eri versioita. Night Visions -festivaalia varten alun perin tehty zine antaa elokuvan katsomiseen sen kaipaamaa perspektiiviä historiallisena kuriositeettina.

Samanlaisella rakkaudella tehtyjä lisämateriaaleja toivoisi näkevän suomalaisissa dvd-julkaisuissa enemmänkin.