Pahan mailla kotikatsomo

Syrjäinen tölli lienee kalutuin kauhuklisee heti narisevan oven jälkeen. Pahan mailla on näiden kahden ikikliseen varaan rakennettu likilaskuinen kummitusjuttu, jonka tuottajana on häärinyt The Blair Witch Projectin (1999) käsikirjoittanut Daniel Myrick. Kummittelun käsikirjoituksesta ja ohjauksesta on vastannut ensikertalainen Tom Provost ja pääosaan on saatu houkuteltua Oscar-voittaja Mira Sorvino.

Erämaajärvellä sijaitsevalla saarella on mökki, jonne Mira Sorvinon esittämä nainen saapuu viettämään aikaa. Töllissä luuraa myös kalmankasvoinen haamu-ukko (Shane West). Ovet narisevat ja sulkeutuvat itsekseen. Nainen vaeltelee eestaas mökissä ja pihamaalla. Katsoja on pihalla kuin lumiukko elokuvan tapahtumista. Kuvat eivät kerro mitään ja näyttelijät hönöttävät kuin heinäseipäät pellolla.

Tarina nytkähtää liikkeelle, kun torpalle saapuu naisen sulhanen (Justin Kirk). Naisella on ikävä menneisyys, jota hän yrittää käsitellä. Hyväksikäytön traumoihin elokuva ei syvenny. Vakava asia on vain härskisti teipattu halvan kummitusjutun päälle, jotta tarina saataisiin näyttämään syvällisemmältä. Visuaalisesti onneton, näyttelijäntyöltään kehno ja pelotteluelementeiltään surkuhupaisa teelmys on kaukana vakavasti otettavasta elokuvasta.

Aikuisille suunnatun kummitusjutun suurin haaste on murtaa katsojan rationaalinen ajattelu. Tämä on täysin mahdollista tyylitietoisella draamanrakentelulla, mistä hyviä esimerkkejä ovat M. Night Shyamalanin Kuudes aisti (1999) ja Alejandro Amenábarin The Others (2001). Pahan mailla on teinikauhun tyylitajulla tehtyä kauhusaippuaa, josta ei saa mitään otetta. Laahaava kerronta yhdistettynä mitäänsanomattomaan kuvailmaisuun on yhtälö tylsistymiselle. Haahuilu jättää jälkeensä vain hämmennyksen siitä, miten huonoilla tuotantoarvoilla elokuvia viitsitäänkään nykypäivänä tehdä.