Onnen potkuja kotikatsomo

Amerikkalaisessa unelmassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, mieluiten kuitenkin miljonääri. Vapaus, itsemäärääminen ja omatoimisuus toistuvat aina ärsyttävyyteen asti paitsi myyteissä myös Gabriele Muccinon ohjaamassa Onnen potkuja -elokuvassa.

Tarina perustuu Chris Gardnerin elämänvaiheeseen, jossa B-luokan myyntiesittelijä ja yksinhuoltaja yrittää todistaa taitonsa pörssimeklarina. Elämä potkii päähän ja tunnelin pään valonlähdekin reistailee. Valkokankaalla on vastaavia tarinoita todistettu niin usein, ettei tositarinan myyntivaltti hyvitä kaavamaista toteutustapaa.

Itsenäisyysjulistuksessakin mainittua onnen tavoittelun oikeutta tolkutetaan kohtauksesta toiseen. Kuvallisesti tarina vertautuu kuitenkin enemmän 1930-luvun lamasta kertoviin elokuviin kuin amerikkalaisiin julkilausumiin. Visuaalisesta maailmasta löytyy selkeitä yhtäläisyyksiä muun muassa Ron Howardin elokuvaan Cinderella Man. Lamavertauksilla pyritään luomaan vaikutelmaa synkistä vastoinkäymisistä.

Aallonpohjat eivät vain ole riittävän syviä tuodakseen tarpeeksi jännitettä tarinaan. Will Smithin tulkitsema päähenkilö on rakennettu liian sankarimaiseksi, liian amerikkalaisen unelman esikuvaksi. Hän kestää kaiken katkeamatta, useimmiten jopa hymyillen. Sankarimaisuus keventää liiaksi tilanteen lannistavuutta ja niinpä epätoivo ei välity katsojalle.

Epätoivon peittelyä selitetään sillä, että isä yrittää suojella poikaansa. Elokuva onkin paitsi tarina onnen tavoittelusta, myös kuvaus isän ja pojan välisestä suhteesta. Jos Will Smith ei onnistu välittämään katsojalle isän läpikäymiä tunteita, onnistuu hänen poikansa Jayden Smith roolissaan uskottavammin. Pojan kohtaamat asiat ovat sydäntä riipaisevia ja katsojan on helpompi samaistua lempilelun häviämiseen kuin isän taloudellisiin ongelmiin. Tarinan pelastaakin pitkälti se, että isän ja pojan välinen kemia toimii valkokankaalla ja sen ulkopuolella.

Onnen potkuja jää tavanomaiseksi selviytymistarinaksi, jota hieman värittää isä-poika suhteen keskeisyys. Amerikkalaista unelmaa on tavoiteltu toistuvasti ja tämä elokuva ei tuo asiaan mitään uutta, vahvistaa vain paikoilleen lamaantuneita kaavoja.