Mirrors kotikatsomo

Ranskalaisohjaaja Alexandre Aja nousi vuonna 2003 lupaavaksi nimeksi kauhugenren saralla elokuvallaan Haute Tension – kiihtyvää kauhua. Teos oli ensimmäisiä uuden eurooppalaisen kauhuvirtauksen edustajia, jonka viitoittamalla brutaalilla tiellä ovat jatkaneet muun muassa vuoden 2007 Inside sekä vastikään Suomessa teatterilevityksessäkin pyörähtänyt Marttyyrit. Aja on kuitenkin pehmentynyt merkittävästi siirryttyään ohjaamaan Hollywood-tuotantoja. Parin vuoden takainen The Hills Have Eyes oli teknisesti taidokas, mutta muilta osin täysin tarpeeton uusintaversio Wes Cravenin kulttielokuvasta. Nyt vuorossa on Mirrors, joka sekin osoittautuu harmittavan perinteiseksi säikyttelyksi.

Elokuvan tarina kertoo Kiefer Sutherlandin esittämästä virastaan erotetusta poliisista Benistä, joka päätyy vartioimaan tulipalossa tuhoutunutta hylättyä ostoskeskusta. Käy ilmi, että rakennuksen peileissä elää paha henki, jonka arvoitus Benin täytyy selvittää, mikäli mielii pelastaa itsensä ja perheensä murhanhimoiselta demonilta.

Ajalla on silmää kuvalliselle ilmaisulle. Peilipintoja käytetään kautta linjan näppärästi hyödyksi ja sinänsä tylsästä teemasta saadaan irti kiitettävä määrä toimivia visuaalisia jippoja. Elokuvan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin sen käsikirjoituksen laiskuus. Tarinan ja dialogin kliseisyys tuovat mieleen lähinnä varhaisteineille suunnatun Pelottaako? -televisiosarjan. Muutamat hyvät ideat hautautuvat ylilyöntien alle ja elokuva muuttuu tahattoman koomiseksi – ja hyvin nopeasti koko keitos on pilalla. Energiaa olisi puitteiden sijaan pitänyt suunnata sisältöön, sillä tällaisenaan sitä ei Mirrorsissa juuri ole. Katsojan suuhun jää kaavamaisuuden karvas maku.

Dvd:n ekstramateriaalina nähdään poistettuja kohtauksia, joiden jättäminen leikkauspöydälle on varmasti ollut oikea ratkaisu. Lisäksi mukana on yllättävän laaja making of -kooste, joka onnistuu melko hyvin välttämään perinteisen "kaikki elokuvan parissa työskennelleet olivat loistavia" -paatoksen. Hieman täytemateriaalilta haiskahtavassa Behind the Mirror -pätkässä haastatellaan asiantuntijoita peilien symbolisesta merkityksestä. Erityismaininnan julkaisussa ansaitsee sen ääniraita, jossa monikanavaääntä hyödynnetään tasapainoisesti ja matalat taajuudet murisevat vaikuttavasti vähäisemmässäkin kotiteatterissa.