Matilda ja lasten kapina kotikatsomo

Lasten- ja nuortenelokuvia tehdään Yhdysvalloissa usein kuin liukuhihnalta. Yleensä niissä esiintyvät supersankarit, piirretyt tai näyttelijöiden esittämät hahmot, jotka puolustavat milloin mitäkin arvoja ja hyppelevät minkävärisissä trikoissa milloinkin. Tällaiset ns. "lastenelokuvat" ovat tietysti tehty vain ja ainoastaan rahastusmielessä. Niiden sisältöä ei ole suunniteltu edistämään lasten mielikuvitusta tai maailmankuvaa, vaan niillä yritetään vain luoda markkinoita uusille kylkiäistuotteille, joilla sitten nyhdetään ne loputkin vanhempien kukkaroihin jääneet kolikot. Tietysti tästä teollisesta tuotannostakin löytyy helmiä ja onnistuneitakin elokuvia, mutta harvassapa ne tuntuvat olevan.

Danny DeViton ohjaama Matilda ja lasten kapina on ihastuttava poikkeus tuosta edellä mainitsemastani massateollisesta tuotannosta. Vaikka sekin on tietysti tehty siksi, että se tuottaisi rahaa tekijöilleen, se ei kuitenkaan haise niin pahasti rahastukselta kuin monet muut Hollywoodin dollaritehtaiden tekeleet.

Matilda (Mara Wilson) syntyy pahaksi onnekseen Wormwoodin perheeseen jossa äly tai sen arvostus ei ole mitenkään hallitseva tekijä. Hänen isänsä (Danny DeVito) on käytettyjen autojen myyjä, jolle voiton maksimointi on kaikki kaikessa. Hänen äitinsä (Rhea Perlman) elää miehensä tuottaman rahan voimalla ulkokullattua materialistista unelmaelämää. Perheen suurin nautinto on istua television ääressä katsomassa tylsistyttäviä TV-visailuja ja koska perheessä on jo poika, niin miksi tuhlata perheen resursseja tyttölapseen.

Matilda joutuu alusta alkaen turvautumaan omiin apuihinsa. Koska kukaan ei hoida häntä tai opeta hänelle mitään, niin tyttö opettelee asiat itse, aamiaisen valmistuksesta aina lukemiseen asti. Hänen perheensä suoraan sanoen unohtaa hänet omiin oloihinsa. Ja kun vuodet vierivät, niin kuka nyt muistaisi sellaista pikku seikkaa kuin koulu. Matildan itsensä on muistutettava vanhempiaan asiasta.

Koulussa Matilda kohtaa muiden lasten lisäksi opettajansa Miss Honeyn, joka huomaa pian Matildan suurenmoiset lahjat. Vaikka Miss Honey onkin mukava ja kiltti opettaja, koulua hallitsee kuitenkin amatsonimainen johtajaopettajatar nimeltään Miss Trunchbull. Tällä lapsia vihaavalla mastodontilla on tapana kurittaa lapsia viskelemällä heitä ympäriinsä ja sulkemalla heitä rangaistuskaappiin. Miss Honey ja Matilda yhdistävät voimansa tätä opinahjoa hallitsevaa tyrannia vastaan samalla sitoen omat kohtalonsa toisiinsa.

Veikeä Wormvoodin perhe, isä (Danny DeVito), äiti (Rhea Perlman) ja tytär Matilda (Mara Wilson), seikkailee Danny DeViton ohjaamassa koko perheen elokuvassa Matilda / Matilda ja lasten kapina.

Pikku Matilda Wunderkind

Matilda ja lasten kapina on mielenkiintoinen tarina aikuisenkin silmin katsottuna. Sen tunnelma on kuin lastenelokuvassa kuuluukin olla, lapsellinen. Tällä kertaa ei ole yritettykään tehdä mitään pikkuaikuisten seikkailutarinaa, jossa nokkelat mukulat säntäilevät tehosteiden seassa. Vaikka Matilda onkin superlahjakas ja omaa mm. telekineettisiä kykyjä, eivät nämä taidot tee hänestä "supersankaria" vaan ne korostavat hänen lapsenomaisuuttaan. Matildan sankaruus on paremminkin hänen luonteessaan kuin hänen kyvyissään. Erilainen mutta silti hyvin tavallinen lapsi.

Matildan maailmassa aikuiset ovat suurimmaksi osaksi kummallista väkeä ja heidän tekojensa motiivit vielä kummallisempi. Siltähän nämä aikuisen maailman asiat taitavat useasti lasten mielestä varmaankin tuntua. Meille aikuisille Matilda ja lasten kapina esittelee hauskan erilaisen näkökulman omaan todellisuuteemme tai siis ainakin Amerikkalaiseen sellaiseen.

Pieni mies pienten ihmisten asialla

Danny DeVito tunnetaan parhaiten näyttelijänä. Hänhän on näytellyt monissa menestyksekkäissä elokuvissa lähinnä koomisia rooleja, mutta viimeisimpänään kuitenkin asianajajan rooli elokuvassa Sateentekijä (Rainmaker, 1997). Tällä kertaa hän on istunut ohjaajaan tuoliin samalla näytellen isä Wormwoodin roolin.

Matildana nähdään ihastuttava Mara Wilson joka teki elokuvadebyyttinsä vain 6-vuoden ikäisenä vuonna 1993 elokuvassa Mrs Doubtfire yhtenä Robin Williamsin lapsista. Mara Wilsonissa on juuri sellaista viattomuutta ja kirkassilmäisyyttä, millaista tällaiset roolit kaipaavat. Toisin kuin monista Amerikan lapsitähdistä, hänestä ei paista sellaisia koulutettuja lapsimaneereja, joita ainakin minä inhoan.

Äiti Wormwoodina nähdään Rhea Perlman, jonka Suomen TV-katsojat muistavat parhaiten jokin aika sitten MTV Kolmosella pyörineestä komediasarjasta Pearl. Toinen suomalaisille TV:stä tuttu hahmo on Matildan koulun hirviömäistä rehtoritarta Miss Trunchbullia näyttelevä Pam Ferris, joka teki runsaan iloisen roolin äiti Larkinina Ylen ykkösellä pyörineessä brittisarjassa Oi ihana Huhtikuu.

Matilda ja lasten kapina perustuu Roald Dahlin kirjaan. Roald Dahlin tarinoissa, kuten myös tässäkin, on ollut aina mukana kirjailijalle ominaista hieman erilaista mustempaa huumoria. Näistäkin toki lapsille tarkoitetuista hahmoista voi tunnistaa Dahlin omaperäisen tavan luoda tyyppejä, jotka omaavat sielun pimeitäkin puolia. Roald Dahlin tarinoista on kuvattu todella monta elokuvaa ja kirjailija on kunnostautunut myös niin elokuvan kuin TV:n puolellakin käsikirjoittajana. Onhan Roald Dahl juontanut omiin tarinoihinsa perustunutta TV-jännityssarjaakin joskus takavuosina.

Voiko aikuinen ymmärtää lastenelokuvan päälle ?

Mielestäni Matilda ja lasten kapina oli oiva lastenelokuva. Mutta mitä aikuinen ihminen näkee lastenelokuvassa erilaista kuin lapsi katsoja?

Tuskinpa monikaan lapsi miettii juonen taustoja tai elokuvan tarjoamaa maailmankuvaa sen pidemmälle kuin mitä heidän nuori mielensä antaa myöden. Aikuinen katsoja taas suhtautuu tekijöiden periaatteisiin ja tarkoitusperiin ihan eri näkökulmasta. Usein nämä aikuiskatsojat ovat elokuvaa katsovan lapsen vanhempia ja heille tulee tietysti mieleen mitä elokuva opettaa heidän lapselleen.

Matilda ja lasten kapina on tarinansa opetuksen puolesta ehkä hieman sekava, koska tarinassa kaikki on niin kärjistettyä. Mutta kaipa se puolustaa lasten ja kaikkien ihmisten erilaisuuden hyväksymistä. Tarinan taustalla on myös pieni piikki meille aikuisille siitä, miten suhtautua lapsiin ja heidän lahjoihinsa. Mitään sen suurenpaa filosofiaa en ainakaan minä elokuvasta Matilda ja lasten kapina löytänyt.