L/over – ikuisesti minun kotikatsomo

Ihastutaan, kuvitellaan rakastumista, kunnes ankea arki koittaa. Kovin on aneemisen ja yksiulotteisen tarinan Aleksi Salmenperä toteuttanut. Hämmentävää, että näin hatara tarina kannattaa työntää suoratoistomarkkinaan 2026. Tämä on niin nähty ja kulunut kuvio. Jälleen kerran täysin turha Maria Jotunin Huojuvan talon (1963) mukaelma. Siinä missä Tampereen teatteri teki kymmenisen vuotta sitten ajatuksia herättävän sovituksen Talosta, jossa roolit päinvastaistettiin, tästä versiosta ei löydy mitään innovatiivista. Nimikin lienee nyysitty U.S. Girlsin jotakuinkin (L-Over) samannimisestä viisusta.

MTV-Katsomossa nähtävän kuusiosaisen L/overin tarina perustuu Nina Honkasen Pohjakosketus-romaaniin (2019), joka on puuduttavaa tajunnanvirtatilitystä. Valitettavaa, että juuri tähän tuotantoon on haettu käsikirjoitusapua Britteinsaarilta. Pääkäsikirjoittajana toimi Frog Stone, jolta ei tosin kovin suuria meriittejä löydy. Lähtökohtaisesti yhteistyö kokeneiden ulkomaisten ammattilaisten kera on kannatettavaa, mutta ensi kerralla parempi lähtökohta, kiitos.

Kanava markkinoi L/overia harhaanjohtavasti psykologisena trillerinä, mutta ainakaan mitään edes etäisesti jännittävää sarja ei tarjoa. Neljän tunnin kokonaiskesto on aivan liikaa onttoon sisältöön nähden.

Näyttelijöistä ei oikein tohdi sanoa paljoa. Jani Volanen vetää väsähtäneen ilkiöroolinsa luontevasti, mutta ongelmana on, että hahmossa ei tapahdu mitään liikettä millään ulottuvuudella sarjan kaaren aikana. Kaiketi tekoälyavustajan mukaan kerran mulkku on aina mulkku. Krista Kososen uhrautuja ei herätä tuntemuksia suuntaan jos toiseenkaan. Hänelle onneksi tuntuu löytyvän paremmankin kaliiberin työmahdollisuuksia.

Harmittavan alas on rima pudonnut kotimaisen draaman osalta etenkin MTV-leirissä. Tästä voi kyllä helposti parantaa. Laittakaapa nyt edes se kohta kolmisen vuotta hillottu Vares-sarja esille.