Levoton Sussie kotikatsomo

Viime vuosina Suomen valkokankaille tuodut ruotsalaiselokuvat ovat edustaneet keskivertoa kiinnostavampaa tarjontaa. Länsinaapurin tuotannoissa on kyetty niin komedian kuin draamankin keinoin yhteiskunnalliseen tarkkuuteen ja kriittisyyteen. Tässä kontekstissa meilläkin teattereissa käväissyt Levoton Sussie on hienoinen outolintu, sillä höperöllä komedianpoikasella ei vaikuta olevan mitään sanottavaa tai edes annettavaa.

Takaumin kerrottu tarina on jo elähtänyttä muotia. Ilmeisesti tästä gangsterielokuville tyypillisestä kerrontatyylistä on yritetty hamuta ylimääräistä potkua muutoin puskafarssia muistuttavalle kekkaloinnille. Tukholmaan kotiutunut ruotsalaisjolppi joutuu palaamaan kotikyläänsä, koska pikkusisko on kateissa. Siskon katoamisvyyhdestä alkaa sukeutua yhtä ja toista kommellusta sekä outoa hiipparia.

Elokuvalla on toki lupa olla pelkkää viihdettä ja ajanvietettä. Levoton Sussie vain tuskin täyttää tätäkään tehtävää. Komedian suurin riippakivi on huumorittomuus, eikä ruotsalaisfarssi pyräyttänyt ainoatakaan spontaania naurunrymäkkää huulille – tai sitten huumorintajussani on Pohjanlahden mentävä aukko. Amerikasta apinoituun tyyliin askarreltu kotikutoisuus on lähinnä säälittävää ja Levoton Sussie muistuttaakin masentavan paljon kotoista Vieraalla maalla -kohellusta. Kumpikaan elokuva ei ole pohjamutiaan myöden huono, mutta mitäänsanomattomuus latistaa ne videopyörityksen jälkeen television ohjelmavirran täytemateriaaliksi.