Susien klaani kotikatsomo

Ranskalainen Christophe Gans oli intomielinen samurai- ja kung fu -elokuvien harrastaja jo nuorella iällään. Hänet mainitaan usein kuuluisaan japanilaiseen mangaan perustuvan elokuvan Crying Freeman (1995) tekijänä. Miten vääntyy vakavamielinen, historiallinen spektaakkeli Gansin kynsissä?

Toisia Gansin tyyli miellyttää, toisia varmasti ei. Gansin viehtymys itämaisiin taistelulajeihin tulee elokuvaa katsellessa ainakin selväksi, mutta mikäs siinä. Harvemmin sitä näkee komeaa epookkidraamaa, jossa on näin energisiä taistelukohtauksia! Toisaalta elokuvan painopiste ei kuitenkaan asetu itsetietoiseen mätkimispullisteluun, vaan kerronnan moniulotteisuus säilyy kautta linjan. Erityisesti täytyy mainita, miten visuaalisesti ja auditiivisesti hengästyttävä Le Pacte des Loups on. Värikylläinen ja tyylikäs elokuvallinen kerronta on Gansilla ehdottomasti hanskassa.

Le Pacte des Loups pohjautuu "tositarinaan" hirmuisesta pedosta, joka terrorisoi asukkaita Gévaudanin maakunnassa Ranskassa. Peto oli aktiivinen vuosina 1764-67 ja tuona aikana se onnistui listimään yli sata ihmistä. Elokuvan pohjalla oleva legenda on elänyt ilmeisen vahvana vuosisatojen ajan - osittain varmasti siksi, että tieto pedon todellisesta olemuksesta häipyi nopeasti historian hämäriin. Inhottava, naisista ja lapsista erityisesti tykännyt peto sai ilmiselvän paholaismaisia ominaisuuksia kansan puheissa. (Elokuvan kotisivulla käsityksiin pedosta voi tutustua yli kymmenen linkin verran.) Ilmankos elokuva on saavuttanut ranskalaisella kielialueella huiman menestyksen.

Syksyllä 1766 kuningas lähettää erikoismiehensä, filosofoivan luonnontieteilijän Grégoire de Fronsacin (Samuel Le Bihan) tutkimaan pedon arvoitusta. Mukana miekkosella on tutkimusmatkalta Amerikkoihin mukaan tarttunut mohawk-intiaani Mani (Mark Dacascos). Elokuvassa esiintyy todella monia henkilöhahmoja, mutta tarinan kannalta keskeisimmässä roolissa on kaksi kaunista naista, prostituoitu Sylvia (Monica Bellucci) ja ylpeä aatelisneito Marianne de Morangias (Emilie Dequenne). Myös Vincent Casselilla on mielenkiintoinen rooli Mariannen veljenä Jean-Francoisina.

Le Pacte des Loups vaikuttaa ensi katsomalta siltä, kuin siihen olisi ympätty kaksi täysin eri elokuvaa. Rajapyykki menee siinä, missä peto ensimmäistä kertaa näytetään katsojille. Tarkemmin syventyessä huomaa kuitenkin, että tarinan ja ilmaisun yhtenäisyys säilyy; kokonaisuuteen tulee vain lisää tasoja, joilla operoidaan. Kyse on pinnalta katsoen melkomoisesta tyylilajien ja tunnelmien sekasotkusta, mutta elokuvasta löytyy muutakin. Ainakaan kyse ei yksiulotteisesti ole pedon metsästyksestä, vaan ihmisistä, joiden tarkoitusperiä yritetään selvittää. Tässä taistelussa peto itsessään on vain väline. Ainakin kärsivälliselle, menneisyyden mysteerejä rakastavalle katsojalle Le Pacte des Loups on harvinaislaatuinen elämys.