Kolme oppituntia rakkaudesta kotikatsomo

Tyhjänpäiväisiä romanttisia komedioita osataan toki tehdä muuallakin kuin Hollywoodissa. Edes italialaiset maisemat, joita nähdään harmillisen vähän, eivät pelasta tätä elokuvaa.

Kolme oppituntia rakkaudesta on sekoitus myötähäpeää herättävää pehmopornoa, lievää poliittista epäkorrektiutta ja latteita henkilöhahmoja. Pahimmillaan italialaiselokuva sortuu saippuasarjamaiseen ylinäyttelemiseen ja käsittämättömän epäuskottaviin juonenkäänteisiin. Kaiken lisäksi elokuva on yksinkertaisesti ylipitkä ja tylsä. Kokonaisuuden kruunaa mauton musiikki.

Elokuva seuraa ohjaaja Giovanni Veronesin rakkausaiheisten episodielokuvien sarjaa, jossa aiemmin on nähty Manuale d’amore (2005) ja Manuale d’amore – Capitoli successivi (2007).

Kolmannen rakkauselokuvan omalaatuiset juonikuviot sivuavat muun muassa uskottomuutta, ja päähenkilöt vanhenevat episodien edetessä. Aluksi kolmekymppinen asianajajamies Roberto (Riccardo Scamarcio) kohtaa työmatkalla pikkukylässä mystisen Micolin (Laura Chiatti), johon koko kylä on rakastunut. Skypessä roikkuva kihlattu ihmettelee, miksi mies vaikuttaa poissaolevalta. Toisessa tarinassa keski-ikäisen uutisankkuri Fabion (Carlo Verdone) syrjähypyllä on kohtalokkaat seuraukset.

Robert De Niro ja Monica Bellucci on saatu tähdittämään viimeistä episodia, jossa amerikkalainen professori rakastuu ystävänsä tyttäreen – jokaisessa episodissa onkin mukana vanhemman miehen ja nuoremman naisen suhde. Vaikka viimeinen pari näyttelee muita pääosan esittäjiä ansiokkaammin, ei kolmas episodi onnistu pelastamaan elokuvaa, koska tarina on yhtä korni kuin kaksi edellistä. Niinpä episodi ratsastaa pitkälti Belluccin ulkonäöllä, minkä lisäksi De Niro on saatu strippaamaan.

Tarinoiden välille solmitaan pieniä yhteyksiä, mutta ne jäävät löyhiksi. Episodeja sitoo yhteen myös äärimmäisen rasittava lemmenjumalahahmo (Vittorio Emanuele Propizio), joka ajaa taksia ja ampuu Amorin nuoliaan.

Elokuvan tarjoamat rakkauden oppitunnit ovat vinoja ja moraalisesti kyseenalaisia, mutta edustavat silti perinteisen kalkkeutuneita käsityksiä parisuhteesta, rakkaudesta, miehistä ja naisista.