Kolmas mies kotikatsomo

Eurooppa koki toisessa maailmansodassa kovemmat kolhut kuin Yhdysvallat. Ja se näkyy Graham Greenen käsikirjoittamassa ja Carol Reedin ohjaamassa Kolmannessa miehessä. Holly Martins (Joseph Cotten) on sinisilmäinen amerikkalainen, joka saapuu Wieniin tapaamaan ystäväänsä Harry Limeä (Orson Welles). Lime on kuitenkin kuollut epäselvissä olosuhteissa. Kun Martins alkaa selvittää ystävänsä kuolemaa, käy ilmi, että Lime on sotkeutunut penisilliinin salakuljetukseen. Kaikilla osallisilla tuntuu olevan jotain salattavaa. Lisäksi Limen kuolemaa on ollut todistamassa kolmas mies, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään.

Kolmas mies etenee salapoliisitarinan tapaan. Pala palalta salaisuus paljastuu. Martins on kuin vanhalle mantereelle eksynyt Pecos Bill, joka haluaa saada hevosvarkaat nalkkiin. Ammatiltaan hän onkin lännentarinoiden kirjoittaja. Elokuvan hulvattomimmassa kohtauksessa tämä paradoksaalinen oikeuden puolustaja joutuu kirjallisuuspiirin eteen keskustelemaan Joycen Odysseuksesta. Eikä siitä tule mitään. Martinsin maailma kun on yksinkertainen. Siinä ei ole tilaa tajunnanvirralle. Mutta Eurooppa ei pelaa samoilla säännöillä, se on jo menettänyt neitsyytensä. Eikä Limekään ole ihan niin kuollut, kuin Martins oli luullut.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan upeita. Demoninen Welles nauttii jälleen kerran täysin siemauksin rappeutuneen suurmiehen roolista. Hänen rakastajanaan Alida Valli on myös hyvä. Elokuvan sielu on kuitenkin Cotten pääosassa. Hän tulkitsee hienosti tragikoomisen Martinsin hahmon. Partiopoikamaisella innostuksella Martins uskoo loppuun asti omiin arvoihinsa, vaikka kulissit ympäriltä sortuvatkin. Totuus ei enää olekaan niin mustavalkoinen. Hän uskoo myös voittavansa naisen sydämen itselleen, vaikka näillä on tapana rakastua pahoihin poikiin. Cotten on usein ponnistanut hieman Wellesin varjosta, mutta näyttelijänä hän pärjää milloin vain hieman mahtipontisuuteen taipuvaiselle kumppanilleen.

Kolmas mies on hieno kuvaus ajalta, jolloin toinen maailmansota oli vielä muutakin kuin muisto. Se oli konkreettisesti osa elämää. Wienkin oli tuolloin liittoutuneiden valvoma kaupunki. Samalla se kertoo komeasti kahdesta erilaisesta kulttuurista, sodan runtelemasta kyynisestä Euroopasta ja sinisilmäisesti tulevaisuuteen uskovasta Amerikasta. Kolmannessa miehessä on kaikki kohdallaan, aina mieleenpainuvasta tunnussävelmästä Wienin viemäreiden kautta vavisuttavaan loppukohtaukseen asti. Tämä elokuva on klassikko.